20. joulukuu 2015
Edellisestä pestistä olikin jo kulunut jo kaksi kuukautta ja taas sitä ollaan yhdessä jääkiekon kehitysmaassa.
Istanbul kutsui ja minähän lähdin.
Turkin edelliskauden mestarijoukkue ja maajoukkue halusivat lisää painoarvoa tekemisilleen. No ehkä ne eivät kuitenkaan mua henkilökohtaisen painoni (124kg) takia tänne kutsuneet.
Maassa järjestetään toisen kerran peräkkäin III-divisioonan MM- turnaus ja vakaana aikeena on nousta II-divariin.
Helpommin sanottu kuin tehty. Mukana on sellaisia jääkiekon suurvaltoja kuten LUX, UAE, HKG, GEO ja BIH isäntämaa Turkin lisäksi.
Juu. En ole itsekään ihan varma, mitä maita nuo lyhenteet ovat. Uskon kuitenkin, että vähintäänkin mielenkiintoinen turnaus on tiedossa.
Jalkakikkaa ja ilmaveiviä on turha odotella.
Pari ensimmäistä päivää on nyt tutustuttu tähän touhuun ja yllätyksiä ei ole tullut. Juuri mikään ei toimi ja pelaajia on vähän.
Tänään oli treenit kolmesta viiteen ja ”huoltajan” piti tulla hakemaan.
No ei tullut ei. Oli unohtanut. Mitäs siitä jos nyt joku Suomesta raahattu valmentaja unohtuu? Sehän on ihan pikku juttu. Ei sitä valmentajaa aina tarvita. Just!
Tuli se sitten kuitenkin, kun olin puoli tuntia laitellut toiselle valmentajalle viestiä, että onko mulla heti vapaapäivä kun eilen raadettiin yksi treeni.
Heppu tuli touhukkaana taksilla, jonka se päästi menemään ja totesi:"NO PROBLEM, LITTLE PROBLEM." Varmaan joku paikallinen sanonta ja vapaa käännös turkin kielestä.
Sitten olikin vuorossa lähialue-sightseeing kun taksari ajoi kaikki pikkukujat läpi ilmeisesti vältääkseen ruuhkaa. Oli muuten aika kapoisia kujia. Ja tietenkin vastaan tuli myös muita ruuhkan välttelijöitä. Istanbul ei ole mikään pikkukylä, joten kun täällä on ruuhka niin se todella tarkoittaa sitä. 17 miljoonaa turkkilaista osaa sen homman hienosti. Sen verran täällä on porukkaa.
Taas mennään mutta mihin, tiedä mä en; lauletaan J.Karjalaisen biisissä.
Se on teemana ja pian olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Olkaahan kilttejä. Tontut kurkkii jo ikkunoista.
Pian pukki tuo lahjoja kilteille tytöille ja pojille.
Mukavaa joulun odotusta.
T. Vepukki
Vesa Surenkin
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut 11 maassa. Hän puhuu kuutta kieltä ja työskentelee parhaillaan Turkin maajoukkueen kakkosvalmentajana. Alkukauden 2015 - 2016 hän valmensi Surenkin valmentaa latvialaista HASC Tukumsin joukkuetta.
Valmentaja sai kenkää, kun seuran rahat loppuivat - "Jo syyskuussa, uusi ennätys?"
Kiekkovalmentajan blogi:"Edellinen kausi unohdettu, rahoja odotellaan edelleen"
Anakonda.fin blogissaan Surenkin kirjoitti kaudella 2014 - 2015 kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan sijoittui sarjassa toiseksi. Surenkinin vanhat, värikkäät tarinat voi lukea tästä:
Näin jääkiekosta tuli pysyvä osa elämääni
Korruptiota jääkiekon ammattilaissarjassa - "Pelikiellosta selvisi maksamalla"
Vastustaja lähetti suomalaisvalmentajalle ääninauhan oman koutsin huutopalaverista!
Jääkiekkojoukkueen kauhujen matka - "Kuski ei huomannut, että bussista puuttuu rengas!"
Lätkäarkea Kazakstanissa: Poliisi antoi joukkueen bussikuskille sakot, tämä kieltäytyi maksamasta
Blogi: Vesa Surenkin:"Jäämestari oli ajokunnossa viimeksi joulukuun alussa!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon