06. elokuu 2014
The 69 Catsin esikoislevy Transylvanian Tapes on juuri julkaistu. Onko tämä nyt sitten goottibillyä, Jyrki 69?
Voi sitä silläkin nimellä kutsua, jos haluaa joiden alakulttuuriryhmien huomiota. Teimme vuosi sitten syksyllä kokeeksi kolmen biisin ep:n, jolle laitoimme vähän synkempää matskua. Se kuulosti hyvältä, joten nyt teimme levyn samassa hengessä. Mutta on se ennen kaikkea ihan rock` n` rollia, joissakin biiseissä on läskibassokin.
Mikä tämä The 69 Cats on oikein?
Olen halunnut jo pitkään kokeilla rockabillyn ja rock` n` rollin tekemistä. Kyselin Suomessakin soittajia mukaan, mutta kukaan ei oikein innostunut. Kun vuosi sitten täytin 45, kävin etukäteissynttäreillä Memphisissä Gracelandissa ja Sun Studioilla. Siellä sitten parin Bud Lightin jälkeen lähetin viestin tutulle tyypille Cleopatra Recordsiin, että mitenkähän tällaisen musiikin tekeminen täällä oikein onnistuisi. Sain vastaukseksi Danny B. Harveyn yhteystiedot ja sen jälkeen bändi alkoikin muodostua.
Esittelisitkö kitaristi Harveyn.
Danny B. Harvey ja Brian Setzer pistivät bändin pystyyn, Brianin veljen ollessa rummuissa. Sittemmin Danny muutti Englantiin liittyen Rockatsiin, Brianin seuratessa esimerkkiä uuden Stray Cats -bändinsä kanssa. Hän on ollut mukana myös Motörheadin Lemmyn ja Stray Catsin Slim Jimin kanssa rockabillybändi Head Catissa - että nyt tässä ollaan osa myös Motörhead -perhettä. Tuntuu, että kaikki haluavat soittaa hänen kanssaan. Siksi basistiksi tuli Crampsissa soittanut Chopper Franklin. Ja tuuraajaksi saatiin Supersuckersin rumpali, kun Clem Burke ei päässyt Teksasin -keikalle.
Miten Blondie -rumpali, Rock and Roll Hall of Fameenkin valittu Burke sitten lähti mukaan?
Hän diggasi ajatuksesta. Hän on hyvin aktiivinen ja on näiden muidenkin soittajien tuttu. Hän soittaa levyllä kaikissa biiseissä, mutta Blondien ollessa kiertueella hän on tietysti siinä mukana.
Olette siis tehneet jo jonkin verran keikkoja. Missä?
Oikeastaan kaikissa parhaissa paikoissa: Los Angelesin Viper Roomissa, Las Vegasissa, South by Southwest -festareilla monessa eri paikassa. Kaikki on tapahtunut luontevasti omalla painollaan.
Uhkaako The 69 Catsin olemassaolo The 69 Eyesin olemassaoloa?
Ei sitä mikään uhkaa. The 69 Eyes on toiminut 25 vuotta. Sillä on oma yleisö. Voimme hyvin käydä vaikka joka vuosi kiertämässä tietyt gootti-festarit, vaikka emme koskaan enää uusia biisejä tekisikään. The 69 Cats on minun paluuni juurille sekä löytöretki amerikkalaisen musan historiaan. Minua innostaa nyt tehdä tätä ja ääneni sopii hyvin tällaiseen musiikkiin.
Yhdysvalloissa The 69 Cats on jo huomioitu. Onko yhtyeellä manageri ja muuta väkeä, joka tyrkyttäisi levyn kappaleita, esimerkiksi billy-versioita Doorsin ja Duran Duranin hiteistä radioiden soittolistoille?
Ei ole. Tuo kaikki tuntuu hyvin kaukaiselta. Kaikki on tosiaan edennyt omalla painollaan. Albumin tekeminen maksoi 5000 dollaria. Tavoite on vain tehdä hyvää musaa, kaikki me olemme niin kokeneita. Takana ei ole mitään suuria levy-yhtiöitä, isoa rahaa tai managereita.
Silti olette saaneet levylle vierailijaksi legendaarisen Wanda Jacksonin, 76-vuotiaan ensimmäisen rock` n` roll -buumin naistähden.
Oli huimaa päästä tekemään lauluraita hänen kanssaan. Kuinka täydellinen hänen osuutensa siinä onkaan! Ovat ne kaikki olleet kovia laulajia, Buddy Hollyt ja muut.
Onko tavoitteena päästä yhteistyöhön Jack Whiten kanssa? Hänhän on ollut kovin ahkera tuodessaan vanhaa blues-pohjaista musiikkia tähän päivään.
Se tulee varmaan tapahtumaan. Kaikkea hyvää on ilmassa. Törmäsimme muun muassa Black Keysin tyyppeihin. He sanoivat tykkäävänsä tästä jutusta. Ja varmaan innokkain fanimme, keikkojamme siellä täällä eri puolella Jenkkejä nähnyt tyyppi on Mike Judge. Hänhän kehitti aikoinaan Beavis & Butt-headin ja Kukkulan kuninkaan, nyt Jenkeissä pyörii hänen uusi sarjansa Silicon Valley.
Mitä seuraavaksi?
Tutkimusmatka jatkuu. Tarkoitus on mennä entistä syvemmälle kantriin ja bluesiin. Kantrihan on ainoa musiikkityyli, johon tämä niin sanottu musiikkibisneksen murros ei ole lainkaan vaikuttanut. Ja tavallaan tämä koko bändi on osoitus musiikkiteollisuuden käymistilasta. Ei tarvitse rahaa tai isoja taustajoukkoja. Työ puhuu puolestaan ja se, mitä on aiemmin tehnyt. Ikinä ei kannata lamaantua. Kuvassa The 69 Cats: Danny B. Harvey (vas.), Clem Burke, Jyrki 69 ja Chopper Franklin
Kuuntele The 69 Catsin esikoisalbumi tästä: