16. toukokuu 2015
Elokuussa 2006 helsinkiläismiehen puhelin soi. Soittaja oli kanadalainen pelaaja-agentti J.P. Barry, yli 500 miljoonan dollarin arvosta suojateilleen sopimuksia neuvotellut mies.
"Do you know anybody in U.S. Embassy? We gonna bring a Russian player over."
Kysymys oli yllättävä, sillä huolimatta tiiviistä suhteistaan kiekkomaailmaan helsinkiläismies, hän ei ollut hoitanut aiemmin vastaavia keikkoja.
Ei sellaisia tosin ollutkaan. Kylmä sota oli ollut osa jääkiekkomaailmaa 1970-luvulla, kun Neuvostoliitto ja Kanada pelasivat vastakkain. Silloin mittelivät yhteiskuntajärjestelmät, mutta Neuvostoliiton loppuvaiheissa ja maan hajottua venäläiskiekkoilijat olivat saaneet siirtyä NHL:ään vapaasti.
Helsinkiläismies vastasi kieltävästi. Ei, hän ei tuntenut lähetystöstä ketään. Hänelle oli kuitenkin uusi pyyntö: voisiko hän järjestää neljälle ihmiselle asunnon Helsingistä?
Ja näin helsinkiläismies tuli temmatuksi mukaan 2000-luvun erikoisimpaan siirtokuvioon, nuoren Jevgeni Malkinin loikkaan Venäjältä Helsingin kautta Yhdysvaltoihin.
Hän kertoo Anakonda.fi:n haastattelussa nyt ensimmäistä kertaa, miten siirtokuvio meni.
Jevgeni Malkin on syntynyt Magnitogorskissa, neuvostoliittolaisessa teollisuuskaupungissa 31. heinäkuuta 1986. Hän sai jääkiekko-oppinsa paikallisessa Metallurg -seurassa, jossa lahjakas ja taitava, nopeasti pitkäksi venähtänyt vahva poika otettiin erikoisvalmennukseen varhain. Metallurgin edustusjoukkueessa hän pelasi Venäjän liigaa ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana.
Malkin herätti kansainvälistä huomiota nuorten MM-turnauksissa ja niinpä Pittsburgh Penguins varasi Malkinin NHL:ään kesällä 2004. Hän oli ikäluokkansa toiseksi halutuin pelaaja, hänet varattiin heti maanmies Aleksander Ovetshkinin jälkeen.
Mutta Magnitogorsk halusi pitää kiinni kultakimpaleestaan. Ja hieman yllättäen Malkin allekirjoitti pelaajasopimuksen, joka esti hänen siirtymisensä NHL:ään kevääseen 2007 saakka.
Malkin on kertonut, että hänet painostettiin, suorastaan pakotettiin pistämään nimi alle sopimuspaperiin.
"Olin kovan psykologisen paineen alla. Se oli kovaa", hän kommentoi elokuussa 2006 amerikkalaisen TSN:n haastatettelussa - ollessaan jo Yhdysvalloissa.
Mutta miten siirtyminen sujui? Malkin itse on kuvaillut Helsingin-tapahtumien olleen "kuin agenttitarinasta".
Agenttitarinoita on kuitenkin monenlaisia. Malkinin siirto muistutti enemmän Coenin veljesten elokuvista tuttua viime hetken surkuhupaisaa säätämistä kuin virtaviivaista James Bond -toimintaa.
Helsinkiläismies kertoo nyt, että häntä kehotettiin vaikenemaan osuudestaan tapahtumaketjuun. Häntä varoitettin siitä, että "muuten sua koputetaan pistoolinpiipulla" tai "ovikello saattaa soida". Kyseessä ei siis ollut amerikkalaisten uhkaus, vaan suojelunhalu. Olivathan he liittäneet helsinkiläismiehen tapaukseen eivätkä voineet mennä takuuseen venäläisten toimista.
"Ehkä se oli liioittelua", helsinkiläismies sanoo nyt, mutta hän ei varmuuden vuoksi tahdo nimeään vieläkään julkisuuteen. Hän on kuitenkin saanut olla ihan rauhassa.
Kun helsinkiläismieheltä pyydettiin apua asunnon hankkimiseen, hän arveli, että tarve olisi joskus kuukausien päästä. Kenties seuraavana kesänä, vuonna 2007.
"Ei, vaan huomenna", J.P. Barry sanoi.
Helsinkiläismies lupasi yrittää.
Ilmeisesti tilaisuus siirtoon oli tullut eteen yllättäen. Magnitogorsk oli takavarikoinut Malkinin passin, ja hän sai sen takaisin Suomen-reissua varten. Ehkä siksi toimittiin niin lyhyellä varoitusajalla. Tai se ainakin selittäisi ihan viime tippaan jätetyt majoitusjärjestelyt - ja passittahan oleskelu- ja työviisumia ei voi Yhdysvaltoihin hakea.
"Soitin sitten hetken päästä takaisin soitettuani firmoihin, jotka vuokraavat kalustettuja asuntoja. Annoin yhteystiedot. Ongelma oli, että seuraavasta päivästä lähtien ei löytynyt mitään majoitusta neljäksi päiväksi", helsinkiläismies muistelee.
Jevgeni Malkinin versiossa nämä kaikki vastoinkäymiset ovat muuttuneet osaksi agenttitarinaa. Se, että hänen "täytyi vaihtaa asuntoa kesken kaiken Helsingissä" ja "kummassakaan asunnossa ei ollut puhelinta" saattoi nähdä osana kiehtovaa salapoliisikertomusta.
"Totuus kuitenkin oli, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Heille saatiin kaksi asuntoa. Eikä niitä päästy valitsemaan. Niissä ei ollut puhelimia", helsinkiläismies kertoo.
Malkin ja hänen avustajansa asuivat ensin kaksi päivää Kampissa, sitten kaksi päivää Annankadulla.
Varmuuden vuoksi asumusta vartioi molemmissa paikoissa kaksi rotevaa turvamiestä. Ne oli puolestaan järjestänyt paikalle toinen suomalaismies. Urheiluvaikuttaja hänkin.
Ei ihme, että elämänsä ratkaisua tehnyt 20-vuotias venäläisnuorukainen koki, että nyt ollaan osa isoa ja määrätietoisesti etenevää seikkailutarinaa.
Helsinkiläismies sai tietää vasta Urheiluruutua katsoessaan, että siirtyjä on Jevgeni Malkin. Nuoren hyökkääjän kerrottiin jättäneen joukkueensa ja "kadonneen" Helsingissä.
"Niinä päivinä spekuloitiin, että Malkin on Tukholmassa tai New Yorkissa tai matkalla sinne. Ajattelin, että tietäisittepä, että hän on tuossa Kampissa."
Siirto aiheutti kansainvälisen kohun, kuten arvata saattoi. Tapaus oli ainutlaatuinen, ja vaikutti pitkäksi aikaa Venäjän ja NHL:n väleihin. Malkin irtisanoi sopimuksensa faksilla - ja tämä oli lopulta hänelle luvallinen reitti NHL:ään. TSN:n mukaan irtisanominen oli laillinen Venäjän työlain mukaan. Ja tähän vetosi myös amerikkalainen oikeusistuin Magnitogorskin valittaessa asiasta.
Ilmeisesti Magnitogorsk sai myös jonkinlaisen rahallisen korvauksen. Eikä Venäjän kiekkoliitto kantanut kaunaa. Malkin edusti Venäjää jo kotikisoissa Moskovassa keväällä 2007, kun Suomi pudotti venäläiset pronssiotteluun.
Pittsburgh sai superpelaajan. Malkinista tuli NHL:ssä tähti välittömästi, kun hän harjoitusleirillä tulleesta olkapäävammasta toivuttuaan pystyi pelaamaan: Malkin rikkoi kaudelta 1916-1917 voimassa olleen ennätyksen ja onnistui tekemään maalin kuudessa ensimmäisessä NHL-ottelussaan. Kauden päätteeksi hänet valittiin Vuoden tulokkaaksi.
Sittemmin Malkin on voittanut Pittsburghissa Stanley Cupin vuonna 2009, jolloin hänet valittiin myös pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. NHL:n maalikuningas hän on ollut kahdesti, ja 2012 hänet valittiin NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Myös pelaajat ovat äänestäneet hänet NHL:n parhaaksi. MM-kisojen parhaaksi hänet on valittu kahdesti - toisen kerran Suomen ja Ruotsin kisoissa 2012, jolloin Malkin muun muassa ampui Suomea vastaan kolme maalia. Venäjän paidassa hän voittanut kaksi maailmanmestaruutta.
Ja loppu hyvin kaikki hyvin - myös Malkinin ja Metallurg Magnitogorskin välien suhteen. Kun NHL:ssä oli työsulku kaudella 2012-2013, Malkin palasi kotiin. Hän pelasi Metallurgin joukkueessa tutun tehokkaasti: 37 ottelussa hän takoi 65 pistettä, 23 maalia ja peräti 42 maalisyöttöä.
Eikä Malkinilla koskaan ollut sanojensa mukaan mitään Venäjää - eikä edes Magnitogorskia - vastaan. Hän teki valinnan, toteutti unelmansa NHL:stä. Malkin tiesi, että hänen on helpompi saada anteeksi kuin lupa lähteä.
"Minulla ei ole mitään seuraa (Metallurg) vastaan. Olen kiitollinen mahdollisuudesta, joka minulle siellä annettiin", hän sanoi jo elokuussa 2006 TSN:lle.
"Mutta halusin pelata NHL:ssä."
Olisikohan se onnistunut, ilman onnistuneita asumisjärjestelyjä Helsingissä?
Pasi Kostiainen