23. kesäkuu 2015
Olipa kerran pieni kuusivuotias poika joka sai päähänsä että nyt on päästävä pelaamaan jääkiekkoa.
Hänen vanhemmillaan ei ollut minkäänlaista urheilutaustaa - eli poikaa ei viety urheilun pariin täydentämään vanhempien toteutumattomia haaveita.
Poika halusi tulenpalavasti luistella ja pelata. Luistelemisen hän oli aloittanut jo kolmevuotiaana. Häntä kiehtoi luistimilla liikkuminen ja se kuinka hienolta se tuntui.
Mieletön vauhti! Ja käännöksiä - sekä nopeita pysähdyksiä. Pian kädessä olikin jo maila ja lavassa poltteli kiekko, jota piti lämätä ja laukoa maalin. Kiekko piti saada ilmaan ja lentämään hienosti maaliin. Tietysti laukausten oli myös oltava mahdollisimman kovia.
Vuoden päivät poika kulki treeneihin bussilla tavaten kaverinsa matkan varrella. Pojat soittivat toisilleen lankapuhelimella ja sopivat millä bussilla mennään ja toinen pojista odotteli bussia matkan varrella. Kamat, pelivarusteet oli puettu jo kotona päälle. Iso kassi olalla ja maila kourassa kaupungin toiselle laidalle ulkojäille treeneihin. Mahtavaa! Pääsi poika pääsi treeneihin ja treenaamaan. Pojan kaupunkisarjajoukkue menestyi yllättäen hienosti ja poika kutsuttiin edarin, edustusjoukkueen harjoituksiin kauden päätteeksi. Poika oli kehittynyt ja hänet huomattiin.
Seuraavalla kaudella pelattiin jo Suomen mestaruudesta. Kausi päättyi menestyksekkäästi ja poika saavutti ensimmäisen mestaruutensa seitsemänvuotiaana.
Rakkaus lajiin oli leimahtanut ja lumous vaan syveni.
Vuodet vierivät ja poika kutsuttiin maajoukkueeseenkin. Hienoa!
Jostain syystä kuitenkin valinta maajoukkueen parhaimmistoon ei avannutkaan ovea kisoihin.
Urheilumaailma on täynnä yllätyksiä ja erikoisuuksia.
Pojalle oli edelleenkin tärkeää saada pelata, treenata ja tuntea lajin vauhti ja kovuus.
Pian SM-sarjajoukkue kiinnostui pojan taidoista ja ensimmäinen pelaajasopimus allekirjoitettiin.
Kovasta työmäärästä huolimatta pojasta ei tullut mitään tähteä. Korkeintaan hyvä vaihtomies.
Silti mikään ei himmentänyt tunnetta lajia kohtaan.
Pian poika saikin huomata, että seura ei ollutkaan enää kiinnostunut hänen palveluksistaan. Nykyään ei ole olemassa seurauskollisuutta, silloin vielä oli.
_ _ _ _ _
Nyt jo nuori mies halusi edelleen pysyä rakastamansa lajin parissa. Tarjoutui mahdollisuus siirtyä valmentamaan junioreita. Nuori mies halusi jakaa oman tietonsa ja ehkä myös sytyttää tai lisätä roihua junioreiden tunteen paloon lajia kohtaan.
Vuodet vierivät, ja nuori mies aikuistuu ja kokemus valmennustyössä kasvaa. Valmennustyöhön syventäviä kursseja ja koulutusta on tarjolla jääkiekkoliiton taholta ja kaikki kurssit käydään. Viimeisenä ammattivalmentajatutkinto. Nyt jo aikuistunut nuori mies on siis virallisestikin ammattivalmentaja.
Elämä koettelee niin kuin meitä kaikkia, ja mies tekee ratkaisunsa: hän siirtyy osin myös olosuhteiden pakosta ammattivalmentajaksi. Nyt on siis elätettävä itsensä ja hoidettava velvollisuutensa valmentamisella. Palo lajia kohta ei ole hiipunut pienintäkään piirua, ehkä jopa päinvastoin.
Tuntemukset, tieto ja kokemus ovat syventäneet suhdetta lajiin ja näkökanta on laajempi sekä ammattimainen.
Ensimmäinen kokemus muualla kuin Suomessa valmentamisesta alkaa. Pieni jääkiekkomaa on kutsunut miehen päävalmentajakseen. Haaste on melkoinen. Maa on kaksikielinen ja jopa ”kielirasistinen”. Eri kieltä puhuvat eivät tule toimeen keskenään. Silloisen kakkosdivisioonan MM-turnaus Etelä-Afrikassa - ja tuliaisina kultamitali ja sarjanousu. Seuraavana vuonna ykkosdivarin MM-kisoissa pronssia. Aika siirtyä eteenpäin. Suomi ei tarjoa töitä ja ulkomaat kutsuvat jälleen. Kielitaito on kullanarvoista ja työt jatkuvat Itä-Euroopassa.
Useista yrityksistä huolimatta kotimaa ei tarjoa työtä eikä leipää, ja matka vie taas ulkomaille elannon hankintaan.
Usein työt alkavat kesken kauden. Näin ollen jatkuvasti tarjolla on ”muiden paskojen korjaamista”.
Kuusi kertaa kesken kauden töihin ja viisi kertaa finaaleissa. Jotain on ilmeisesti tehty oikein.
- - - - -
Vallitseva totuus "tulos tuo uusia töitä" ei tunnu osuvan kohdalle. Kymmenen ulkomaankomennusta ja -kokemusta. Silti ala näyttää raakuutensa. Työtä on joka vuosi etsittävä kissojen ja koirien kanssa. Eikä kukaan ole väittänytkään, että helppoa olisi tai tulisi olemaan. Miehen selkä ei katkea, vaikka välillä taipuukin. Työ on palkitsevaa. Palkkaakin voisi tulla hieman enemmän, mutta ajat ovat kovat ja maailmantalous horjuttaa urheilumaailmaakin.
On aina hienoa kokea se tunne, kun pelaajat löytävät toisensa ja yhteistyö alkaa jäällä sujua. Kaikkea ei tarvitse piirtää taululle, vaan pelaajat rakentavat peliä pienistä vinkeistä ja ehdotuksista.
Jääkiekko on yhteinen kieli huolimatta missä maassa ollaan. Tapa tehdä asioita on jokaisessa maassa omanlaisensa, ja sitä ei välttämättä tarvitse tajuta, mutta sen hyväksyminen helpottaa omien ajatusten ja ehdotusten läpiviemistä. Tapojen ja kulttuurin ymmärtäminen on ehdoton edellytys menestymistä varten. Kasvatus ja koulutus on kaikkialla erilaista - ja sekin on huomioitava ja hyväksyttävä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa onnistua, mutta on olemassa myös monta tapaa epäonnistua.
Tällä hetkellä tuo pieni jääkiekkoon rakastunut pieni poika on jo keski-ikäinen ukko joka edelleen on lajin lumoissa ja suunnistaa kohti seuraavia haasteita. Ongelmana on jälleen kerran, mistä nuo haasteet löytyvät. Kuka avaa hallin oven tälle entiselle pikkupojalle ja marssittaa monikansallisen joukkueen hänen eteensä ja esittelee joukkueelle uuden valmentajan? Missä kirjoitetaan seuraava sivu tämän pienen pojan päiväkirjaan ja minkälaisia onnen tunteita hänen sydämensä tunteekaan joukkueensa ja rakastamansa lajin parissa?
Vain luoja yksin tietää.
Vesa Surenkin
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut kymmenessä maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Anakonda.fin blogissa Surenkin on kirjoittanut kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Päättyneellä kaudella Arlan sijoittui toiseksi. Tällä hetkellä Surenkin viettää kesää Espanjassa.
Lue lisää:
Korruptiota jääkiekon ammattilaissarjassa - "Pelikiellosta selvisi maksamalla"
Vastustaja lähetti suomalaisvalmentajalle ääninauhan oman koutsin huutopalaverista!
Jääkiekkojoukkueen kauhujen matka - "Kuski ei huomannut, että bussista puuttuu rengas!"
Lätkäarkea Kazakstanissa: Poliisi antoi joukkueen bussikuskille sakot, tämä kieltäytyi maksamasta
Blogi: Vesa Surenkin:"Jäämestari oli ajokunnossa viimeksi joulukuun alussa!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon