10. tammikuu 2015
Hyvää alkanutta vuotta rakkaat luulijat! Joulutauon jälkeinen elämä on edelleen yhtä juhlaa täällä Kokschetaussa. Nyt te tietenkin luulette, että me ollaan taas voitettu jotain, vaan eipä olla. Mutta me ollaan taas muutamaa vähintäänkin mielenkiintoista kokemusta rikkaampia. Joulu vietettiin seuran järjestämässä joulujuhlassa, jossa joulupukki kuskasi boa-käärmettä ympäri kapakkaa ja tonttutyttö tuli perässä pienen alligaattorin kanssa. Aika perinteinen joulujuhla siis. _ _ _ _ _ Luulisi, että täällä päin maailmaa ihmiset ovat ehkä keskimääräistä terveempiä. No, saahan sitä luulla. Manageri oli sairaalassa sydänvaivojen takia ja seuran resupentti kävi Koreassa syöpähoidossa. Hurja meininki terveyspuolella. No, molemmat ovat kuitenkin hengissä toistaiseksi. Manageri varasi perheelleni "tosi hyvän kylpylähotellin" kolmeksi yöksi heti joulujuhlien perään. Saavuttiin sitten iltahämärässä paikalle metsän keskelle rautaporttien eteen. Muistutti aika elävästi vankilan portteja. Autolla ei kuulemma saanut ajaa sisään. Respassa vanhempi vastaanottohenkilö ilosesti toivotti meidät tervetulleeksi ja kapusimme kolmanteen kerrokseen ja meille esiteltiin kolme eri vaihtoehtoa huoneista joissa olisimme voineet yöpyä. Lisäbonuksena koko kerros oli, yllätys yllätys, tyhjänä. Meille oli varattu "täysihoito" eli ruokaa oli tiedossa. Illalliselle menimme jo varautuneina kaikkein "parhaimpaan". Epämääräinen salaatti ja pikkukuppi keittoa täytti meidän kaikki toiveemme iltapalasta. Vuoden ikäinen poikani Joel sai iltapalaksi leipää. No, on sitä ennenkin vedellä ja leivällä eletty. Kysäisin tarjoilijalta, jos vaikka viiniä olisi tarjolla, johon napakka vastaus oli:"Meillä ei saa nauttia alkoholia”. Ilmeisesti naapuripöydän vähän äänekkäämpi seurue oli sitten väkisin sitä alkoholia ryystännyt, kun sen verran vauhdikasta meininkiä pitivät. Tai sitten niiden illallissoppa oli jonkun verran käynyttä. Yhtään selvää siinä porukassa ei ollut. Nautittuamme llallisen seuraavana ohjelmassa olikin taksin tilaaminen. Aamulla taksi kuljetti meidät viiden kilometrin päähän Rixos- nimiseen hotellikylpylään joka pärjää vertailussa kaikille Suomen vastaaville ja peseekin ne mennen tullen. Ja ai että me kylvettiin! Nyt ollaankin sitten jo takaisin arjessa ja viikonloppuna taas pelataan. _ _ _ _ _ Täällä vietetään uutta vuotta ja tammikuun seitsemäs pakkasukonpäivää. Hallin jäämestarilla on toi juhlapuoli hallussa. Halasi minuakin neljä kertaa ja toivotti uudet vuodet samalla varmuuden vuoksi. Ajokunnossa kaveri oli viimeksi joulukuun alussa, joten meidän manageri hyppäsi Zambonin puikkoihin ja sorvasi jään treenikuntoon. Pikku tarkastelun jälkeen saatoin todeta, että Maunulan ulkojää ei ollut koskaan niin huonossa kunnossa kuin meidän hallin jää. Eikä se ole vieläkään pelikelpoinen. Maalit ovat vinossa ja ilmeisesti juopon vatupassilla kohdilleen aseteltu. Tänään niitä sitten treenien aikana porailtiin kohdilleen. Viikonloppuna siis taas jatketaan sarjaa ja reissailu alkaa. Piipahdetaan Almatyssa. Sehän on tossa ihan vieressä tuhannenseitsemänsadan kilometrin päässä. Ps. Jäämestari ei halaillut mua enää tänään. Terkkuja ja orkkuja kaikille jotka niitä kaipaa t. Vepu
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut kymmenessä maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Anakonda.fin blogissa Surenkin kirjoittaa kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan joukkueen kotisivu löytyy osoitteesta www.arlanclub.kz .
Lue myös:
Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon