Vastustaja lähetti suomalaisvalmentajalle ääninauhan oman koutsin huutopalaverista!

Kazakstanin kevät on puhkeamassa kukkaan, ja ilmeisesti täällä ei ole pölyallergikoita ollenkaan. On nimittäin sen verran katupölyä, että kun himaan hallilta kävelee, niin matkan puolessa välissä alkaa hiekka narskua hampaiden välissä.

Kun siellä onnenlaaksossa nyt pelataan liigan jännittäviä loppupelejä, niin mainittakoon, että me klaarasimme finaalipeleihin. Viisi semifinaalipelä jouduttiin pelaamaan, kun toisessa kotipelissä tuli takkiin, mutta kolme seuraavaa vietiinkin melko selvästi. Nyt valmistaudutaan 10.4. alkavaan finaalisarjaan.

Paluumatka Atyrausta, toiseksi viimeisestä semifinaalista, oli mielenkiintoinen. Ei puuttunut kuin laivamatka ja oltaisiin käytetty kaikkia mahdollisia matkantekolaitteita. Bussilla lentokentälle. Lento Astanaan. Bussiin Astanassa ja kohti Kökşetawia. Kuinka ollakaan, tie oli suljettu 25 metriä sekunnissa puhaltavan tuulen ja jäätyneen tien takia. Bussi ympäri ja juna-asemalle. Yöjunalla Kökşetawiin ja taksilla himaan. Täällä matkanteko ei ole koskaan tylsää tai yksinkertaista.

Menomatkalla sain tuntumaa vanhaan valvontakulttuuriin. Unohdin passin himaan, ja kuinka ollakaan, en päässyt lennolle mukaan. Kotimaanlennoillakin täytyy täällä esittää passi. Olisihan se aivan mahdoton ajatus, että esittämällä ajokortin, josta näkyy kaikki henkilötiedot, saisi matkustaa 1200 kilometrin päähän maan sisällä.

Täällä vallitsee valmennuskulttuurissa edelleen vanha huutamisen voima. Vastustajan valmentajalla on tapana huutaa puoli tuntia putkeen, jos sattuvat häviämään. Joku niiden pelaajista nauhoitti koko sadan desibelin monologin ja lähetti sen mulle. Aika lojaalia porukkaa. Naurettiin kippurassa ja mietittiin, että mitenhän sen kitarisat kestävät seuraavat pelit. Saivat kaksi viimeisestäkin matsista pataansa ja kaveri oli aika happamana.

Finaaleissa on vastassa Irtisch, joka ollaan voitettu  kolme kertaa neljästä. Pelattiin joukkuetta vastaan helmikuussa ja sitä ennen Kökşetaw ei ollut kahdeksaan edelliseen kohtaamiseen saaneet yhtään voittoa.

Ilo oli katossa kun kaadettiin ne pari kertaa putkeen. Olivat edellisen kauden mestareita.

Tiedossa on siis tiukka vääntö mestaruudesta.

Pitäisiköhän mun alkaa kirjoittamaan keittokirjaa, kun jouduin antamaan meidän keittiön mummoille ohjeen miten tehdään pasta bolognesea. Nyt sitä onkin sitten ollut listalla useampana päivänä.

Seuraavana on vuorossa lasagne. Mitähän siitäkin tulee, kun kaikissa näiden laittamissa ruoissa on pieni paikallinen twisti.

No, kevät on yllätyksiä täynnä.

Keittokirjaa odotellessa koetetaan kuitenkin vääntää mestaruus kotiin.

Jos vaikka voitonjuhlissa olisi sitten tarjolla sitä lassea.

Iloista kevään odotusta.

Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut kymmenessä maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Anakonda.fin blogissa Surenkin kirjoittaa kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan joukkueen kotisivu löytyy osoitteesta www.arlanclub.kz .

 Lue lisää:

Jääkiekkojoukkueen kauhujen matka - "Kuski ei huomannut, että bussista puuttuu rengas!"

Lätkäarkea Kazakstanissa: Poliisi antoi joukkueen bussikuskille sakot, tämä kieltäytyi maksamasta

Jääkiekkovalmentaja Vesa Surenkinin kauhunhetki Kazakstanissa:"Taksi antoi kyydin - peruutti sitten vaimon ja lapsen päälle"

 Blogi: Vesa Surenkin:"Jäämestari oli ajokunnossa viimeksi joulukuun alussa!"

 Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"

 Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"

 Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"

 Uusi blogi: Vesa Surenkin:"Näihin hommiin ei kannata ruveta, jos haluaa joka päivä kuunnella Aamulypsyä ja käydä S-marketissa"

 Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon