24. tammikuu 2015
Mistähän aloittaisin?
Vuosi vaihtui ja sarja notkahti käyntiin parilla kotipelillä. Pinnat himaan ja reissuun.
Pääkaupunki Astana on melko moderni miljoonakaupunki isoine ostoskeskuksineen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porukka olisi kauhean terävää tai hyväkäytöksistä. Tavat ne on tietysti huonotkin tavat.
Käytiin frouvalle shoppailemassa vähän parempaa seppälää ylle ja hypättiin taksiin tyytyväisinä. Frouva ja vuoden vanha poikamme istuivat takapenkille, ja itse änkesin maksajan paikalle. Maisemia ihmetellessä matka taittui mukavasti. Yhtäkkiä pikkuylläri: kuljetuspäällikkö väänsi hiipivän pierun ihan kylmästi ja raotti millin verran ikkunaa. Frouva kiroili takapenkillä poika sylissä ja mä sanoin, että toivottavasti tästä "eksotiikasta ja ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta" ei peritä lisämaksua. No ei peritty ei.
_ _ _ _ _
Ilmeisesti olisi pitänyt maksaa ekstraa, kun hotellin pihalla samainen nikilauda peruutti sitten frouvan ja pojan päälle.
Frouva makaa maassa ja poika kärryineen selällään.
Nopea tarkistus - ovatko molemmat kunnossa? Olivat. Seuraavaksi tilattiinkin ambulanssia ja miliisi paikalle asiaa selvittämään.
Frouva sairaalaan ja minä pojan kanssa toisella ambulanssilla lastensairaalaan. Poika kunnossa. Ei hämminkiä. Frouvalla polvi klesana, mutta hengissä.
_ _ _ _ _
Niin, oli meillä pelitkin ja kostoksi vietiin pinnat mukanamme.
Nyt ollaan jo Almatyssa. 1600 kilsan lenkki entiseen pääkaupunkiin.
Alkumatka taiteltiin bussilla, 300 km Astanaan. Omat kuskit ajoivat lumisella moottoritiellä huolellisesti ja tuttua reittiä asemalle. Pikkujuttu sinällään, mutta eräällä pikataipaleella yhtäkkiä karmea kolina ja rätinä! No ei siinä mitään. Kattoluukku irtosi, kun oli tarttunut kinttupolun matalalla roikkuvaan puhelinlinjaan. Eivät muuten vähään aikaan soittele siitä firmasta mihinkään. Toinen kuskeista äkkiä roikkumaan kattoluukkuun ja toinen lisäsi kaasua. Totesivat vaan:"Ei se siinä aikaisemmin ole roikkunut noin matalalla". Ja matka jatkui.
Junassa oli taas tunnelma korkealla, kun olivat älynneet varata meille oman vaunun etteivät mummot ja mammat änkeä nyssyköineen samaan hyttiin. Oli kuulemma luksusvaunu. No joo. Punkka oli 35 mm leveämpi kuin se tavallinen, jolla edellinen reissu tehtiin.
Laitettiin pitopöytä koreaksi ja pöydältä löytyi piirakoita, juustoa, leipää, pähkinöitä, taateleita, pullaa, keksejä, suklaata, silavaa, lihahyytelöä, teetä ja kahvia. Vain muutamia mainitakseni. Eväät maistuivat ja tyytyväisenä unten maille.
Aamulla puolihalvaantuneena oltiinkin sitten perillä. Hikisenä mutta voisiko tässä yhteydessä käyttää sanaa "onnellisena".
Taas yksi upea kokemus lisää.
Ettei totuus unohtuisi niin: tämän vuoden puolella kuusi peliä ja viisi voittoa.
Matka jatkuu kohti uusia yllätyksiä.
Vesa Surenkin
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut kymmenessä maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Anakonda.fin blogissa Surenkin kirjoittaa kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan joukkueen kotisivu löytyy osoitteesta www.arlanclub.kz .
Lue:
Blogi: Vesa Surenkin:"Jäämestari oli ajokunnossa viimeksi joulukuun alussa!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon