02. helmikuu 2017
Runsaat 20 vuotta sitten muutit kohdun yksiöstä himaan, nyt muutat yksiöön himasta veks.
Koettiin kaikenlaista yhdessä, valvottamiset, ekat hymyt, itkut molemmin puolin. Opeteltiin kävelemään askel askeleelta, puhumaan sana sanalta, pyytämään anteeksi, ja sanomaan kiitos. Pitämään kädestä, nielemään kiukkumme (kiroamaan opit ihan ite.. pellkele), opiskelemaan isänä ja poikana olemista. Koetin opettaa sinulle jotain luonnon ihmeistä, puhaltamaan voikukkia ja saippuakuplia.
Joskus katsottiin ihmetellen kuuta ja tähtiä: kun suuntasit kaukoputken oma-aloitteisesti Saturnukseen ja näit renkaat, oli riemunkiljahduksesi ikimuistettava.
Opettelimme tykkäämään erilaisista ruokamauista - vieläkään et jostain syystä siedä sipulia.
Kun tulit kouluikään, yritin löytää sulle jonkin kivan harrastuksen. Futis, miekkailu, sulkis, jousiammunta. Partio, liidokkikerho, muskari... Mikään ei lopullisesti kolahtanut, mutta toivottavasti jokin kipinä jäi eloon myöhemmin sytytettäväksi. Ihmisen olisi ilmeisesti hyvä harrastaa jotain, mutta liekö sekään välttämätöntä...
Murrosiässä mimmit alkoivat kiinnostaa, ja yritin parhaani mukaan varoitella - mistä ja miksi? En tiedä, mutta niin kai faijojen kuuluu tehdä. Oma faijani sanoi kerran: “Mimmit ovat kuin raitsikoita, kun yksi lähtee, niin toinen tulee.” Se ei juuri auttanut silloisten bänejen syövereissä, mutta jotenkin siinä oli isällisen lohduttava sävy. Toivon toki, että joskus löydät kivan mimmin, jonka kanssa voit - halutessasi - lyödä hynttyyt yhteen.
Viime vuosina olen jatkanut varoituslinjalla: varoitellut tupakasta, örveltävistä kavereista, liiallisista sixpackeistä, aina arvaamattomista naisista, (mielestäni) vääristä äänestyspäätöksistä.
Listaa voisi jatkaa.
Tarkoitus ei ole ollut ärsyttää, olethan aikuinen, ammattitutkinnon suorittanut, armeijan käynyt mies.
Ja muutaman päivän kuluttua oman kämppäsi herra.
Sitäpaitsi: olen usein ollut esimerkkinä siitä, miten ei tule menetellä ja toimia.
Aion kunnioittaa itsenäisyyttäsi. Silti seuraan taustalla elämääsi, tahdot tai et. Olenhan täältä ikuisuuteen faijasi - ja sinä poikani.
Toivon, että sopeudut uuteen elämänkuvioosi, joka on joka tapauksessa peruuttamaton. Saanhan silti vara-avaimen, saatan joskus tarvita sohvankulmaa. Ja muista varata saunavuoro! (Mieluimmin perjantai-illaksi, jos listalla on vapaata).
Kaikkea hyvää tästä eteenpäin, poika!
toivoo : Faijasi
ps : opettele tykkäämään sipulista, se on hyvää ja terveellistä!
Heikki Lukinmaa
VTM Heikki Lukinmaa on pitkän linjan toimittaja, joka työskennellyt muun muassa Maikkarilla, BBC:llä ja Radio Ykkösessä. Hänen tuttua ääntään kuullaan myös Anakonda.fi:n netti-tv -sarjassa Putket punasina. Blogissaan Lukinmaa kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan välillä ja kauempaakin: mies harrastaa näet kosmologiaa.
Lue Heikki Lukinmaan aiemmat blogit Anakonda.fi:ssä tästä:
Blogi: Kun Afrikka muuttaa Eurooppaan
Blogi: Miksi pubivisa -harrastusta pitäisi selitellä?
Blogi: Kun poika lähti armeijaan
Uusi blogi: Heikki Lukinmaa:"David ja Glenn - jotain itsestäkin on kuollut!"
Blogi: Ihmeitä, aivotutkimusta - ja ennen kaikkea ihmettelyä
Blogi: Pioneer 10:n ikuinen matka - ja yt-neuvottelut
Blogi: Joulupukki, Pele - ja maailmanrauha