Blogi: Kun poika lähti armeijaan

Tammikuussa aloitti uusi joukko nuoria aikuisia asepalveluksen. Anakonda.fi:n Heikki Lukinmaa kirjoittaa blogissaan sekä omia armeijamuistojaan että tuntumuksiaan alokkaan isänä. Ainakin vessassa käynti lienee helpottunut sitten 1970-luvun.

Astuit juuri palvelukseen Vekaranjärven varuskuntaan Kouvolaan. Niin minäkin aikoinaan Linnan kasarmille Hämeenlinnaan. Vuosiluku kirjoitettiin silloin 1977.

Nyt on vuosi 2016. En tiedä, millaisia alokkaan alkupäivät nykyään ovat. Hämärästi muistan oman ekan aamuni. Alikessu huusi sadistisen herätyksen. Aamutoimiin oli aikaa pari minuuttia. Nykyään toivottavasti pari minuuttia enemmän...

Isolla asialla en käynyt päiviin, toimituksen esti ilmeisesti stressi ja se tosiasia, että vessatiloissa ei ollut omaa, suljettavaa eriötä. Oli kymmenen pönttöä, rinta rinnan. Kilo irtosi lopulta kello 02.11 yöllä, omassa rauhassa.

Nykyään Vekaralla on omat WC-eriöt. Tämän kuulin pari viikkoa sitten eräältä jermulta, joka palveli siellä viitisen vuotta sitten. Jotain edistystä siis. Yksilöllisyyden menettäminen onkin armeijassa tietoinen tavoite, olet koko ajan osa suurempaa hierarkista kokonaisuutta. Se stressaa, ihminen kaipaa yksityisyyttä. Niinpä uskon, että oma huoneesi tuntuu taivaalliselta rauhan tyyssijalta, kun käyt armeija-aikana lomalla.

Eroa entiseen tekee sekin tosiasia, että armeijassa palvelee nykyään myös mimmejä. Kuten tiedät, rakastan mimmejä - isäsihän syö myös lihaa ja HK:n sinistä. Kuitenkin ajatus mimmistä samassa puolijoukkueteltassa metsäkeikalla tuntuu vieraalta. Siellähän puhuttiin rivoja, kiroiltiin ja piereskeltiin. Kauniimman sukupuolen edustajan läsnäolo vaimentaa kaiken tämän, uskoisin.

Myönnän olevani siinä suhteessa konservativi, että mielestäni naisen paikka ei ole etulinjassa. Tämä vähättelemättä sitä tosiasiaa, kuinka merkittävän työn he tekivät taannoin kotirintamalla!

Poikani, toivotan sinulle Vekaranjärvelle kestävyyttä uusien, erikoistenkin tuntemusten keskelle. Ihmiset eivät ole oikeasti niin pahoja, kuin typerimmät alikessut antavat ymmärtää. Se on roolipeliä. Kun kohtaat heidät tulevaisuudessa joskus siviilissä, paiskaatte naurahtaen kättä! Saatat saada sieltä elinikäisiä ystäviä.

Toivon, että pahimmat ylilyönnit armeijassa ovat historiaa. Hyväntahtoinen pikkusimputus sen sijaan sallittakoon!

Voi hyvin, poikani. Muistan sinua iltarukouksessani.

Faija

Heikki Lukinmaa

VTM Heikki Lukinmaa on pitkän linjan toimittaja, joka työskennellyt muun muassa Maikkarilla, BBC:llä ja Radio Ykkösessä. Hänen tuttua ääntään kuullaan myös Anakonda.fi:n netti-tv -sarjassa Putket punasina. Blogissaan Lukinmaa kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan välillä ja kauempaakin: mies harrastaa näet kosmologiaa.

Lue Heikki Lukinmaan aiempi blogi Anakonda.fi:ssä tästä:

Uusi blogi: Heikki Lukinmaa:"David ja Glenn - jotain itsestäkin on kuollut!"