20. tammikuu 2016
Ensin tammikuun 11. David Bowie ja viikkoa myöhemmin Glenn Frey. Aamunavaussokki. En seurannut kummankaan herran musiikillista uraa erityisen tarkkaan, en tunne niiden käänteitä, heidän avioliittojaan, naisseikkailujaan tai muuta vastaava. Saati, että tietäisin, millaisia ihmisiä he oikeasti olivat. Kuuntelen kuitenkin sujuvasti mieleistäni musiikkia, tulee se kenen kynästä tahansa. Bowien ja Freyn musiikillista neroutta ei kai kenenkään käy kiistäminen, etenkään Bowien. Frey taas liittyy muistoissani enemmän Eaglesiin, kuuntelin bändiä etenkin 70-luvun loppupuolella: osaan kaikkien Desperado - älpeen biisien sanat ulkoa.
En ole ylipäätään käynyt monissa konserteissa, mutta Eaglesin näin Helsingissä 2009. Kaikki tulvi vuosien takaa livenä muistoista tajuntaan. Frey oli vedossa, tyylikkäänä puvussaan. Nyt miehen upea ääni ja skitta ovat hiljenneet lopullisesti. Kotkien lento on loppunut.
Nuo julkisuuden taakse lopulta tuntemattomiksi jääneet kaksi samanikäisinä kuollutta miestä - Bowie ja Frey – ovat keski-iän paremman puolen ylittäneelle jonkinlainen käänne - ja muistutus kuolevaisuudesta. Jopa niin paljon, että tuntee surua; jotain itsestäkin on kuollut. Nuoruuden sankarit ovat poissa.
Musiikki jää onneksi elämään. Musiikki, jota kuunneltiin gimmafrendin kanssa olohuoneen sohvalla halvan punkun kera vanhempien ollessa mökillä – tai edes jossain! Life on Mars?, Changes, Best of my Love, The one You Love...
Näiden herrojen myötä tulee väistämättä mieleen myös se tosiasia, että mammonalla ei voi elämäänsä pidentää. Bowiella ja Freyllä oli varmasti täpäkkää riittävästi. Parhaat hoidot annettiin. En tiedä heidän elintavoistaan, mutta ulkomuodon perusteella kumpikaan ei ymmärtääkseni viettänyt keithrichardsmaista elämää. Silti Keith porskuttaa yhä, ja ties kuinka kauan. ..
”Ei se oo ihmisess, se on korkeemmas käress”, sanoi joku Tuntematon. Tuon Korkeemman ja Tuntemattoman edessä olemme kaikki samalla viivalla, olemme sitten megaluokan muusikoita tai tavallisia plektrankuluttajia.
Toivottavasti Bowie löysi elämää Marsista, ja Frey sen Paikan, jossa ei ole enää myrskyisiä öitä eikä pilvisiä päiviä.
Kiitti, kundit. R.I.P
Heikki Lukinmaa
VTM Heikki Lukinmaa on pitkän linjan toimittaja, joka työskennellyt muun muassa Maikkarilla, BBC:llä ja Radio Ykkösessä. Hänen tuttua ääntään kuullaan myös Anakonda.fi:n netti-tv -sarjassa Putket punasina. Blogissaan Lukinmaa kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan välillä ja kauempaakin: mies harrastaa näet kosmologiaa.