08. joulukuu 2014
Neljä peliä takana ja pisteet himassa kaikista.
Käväistiin Karaganda nimisessä kaupungissa pelaamassa, ja matka taittui mukavasti yöjunalla. Tai no kaikilla alle 190-senttisillä oli varmasti mukavaa kuin Putte Possun nimipäivillä. Jokainen, joka on matkustanut venäläisvalmisteisilla junilla tietää, että ihmisen standardikoko on täkäläisen mallin 150 cm ja 35,7 mm.
Oikaisepa 194 cm ja 120 kg siihen junan punkkaan niin jonkin asteinen halvaus on taattu.
Muutenhan matka taittuikin kivasti kun meidän "jarikurri"(GM) oli varannut meille oman vaunun. "Oma vaunu" tarkoittaa täällä, että jokaiseen neljän hengen hyttiin tuli ainoastaan kaksi vanhaa mummelia, jotka tietenkin olivat varanneet alapunkat - ja meikäkeiju näppärästi hypähti yläpunkkaan. Mummeli taisi olla lähellä "viimeistä juhlaa", kun mä heilahdin sinne yläkertaan. Ei tainnut tulla mummolle uni ihan heti silmään. Pelkäsi varmaan, että jää viimeiseksi. Selvittiin kuitenkin reissusta hengissä, sekä mummeli että minä.
_ _ _ _ _
Paikallinen arkkitetuurihan on suorastaan maailmankuulua, ja suomalainen rakennustarkastaja joutuisi ennenaikaiselle eläkkeelle jos tekisi täällä töitä. Ei täällä tosin yhtään taloa valmistuisikaan tällä vuosituhannella meidän kriteereillä. Homma on "juostenkustua" kuten meilläpäin niin hauskasti tavataan sanoa. Täällä sanonta kuuluu että "нормально" eli normaali juttu.
Käytiin sitten frouvalle katsomassa "vähän parempaa seppälää". Shoppailu jäi yllättäen puolitiehen ihan kirjaimellisesti, kun kapean käytävän keskelle paikalliset kauppiasmammat olivat kauniisti pöytäliinan kera kattaneet esittelypöydän, joka tällä kertaa toimitti maistelupöydän virkaa. Frouvilla oli pöydällä pullo vodkaa ja grybarilasit sekä tottakai pikkusuolaista huikan päälle.
Juttu luistaa täälläkin pikkujurrissa liukkaammin. Kaupoista viis. Jos joku haluaa jotain ostaa niin kai se sen tavaran haluaa huomennakin. Käydään sitten tuonnempana vilkaisemassa josko arvon kauppiaat olisi kaupantekotuulella.
_ _ _ _ _ _
Niin oli meillä se toinenkin ottelupari.
Vastustajan lääkäri tuli ennen peliä kohteliaasti pyytämään, ettei tehtäisi kahtakymmentä maalia enempää, ettei loukattaisi ketään liikaa. No mikäs siinä. Tehtiin 18 ja kaikki oli tyytyväisiä. Seuraavassa pelissä sitten oltiin tosi kohteliaita ja voitettiin vaan 8-3. Olivat ilmeisen tyytyväisiä kun lähtivät nilkuttamaan kotiinpäin.
Eipä tällä kertaa ihmeempiä. Pikkupakkanen ( -32) paukkuu ja aurinko paistaa.
"Palellaan!"
Rakkain terveisin, ISO V
Vesa Surenkin
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut kymmenessä maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Anakonda.fin blogissa Surenkin kirjoittaa kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan joukkueen kotisivu löytyy osoitteesta www.arlanclub.kz .
Luo myös:
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon