30. syyskuu 2014
Tervetuloa Anakonda.fi:n bloggaajien kirjavaan ja kasvavaan joukkoon, Jukka Takalo! Mistä aiot kirjoittaa?
- Olen löytänyt melonnan. Aion julistaa melonnan ilosanomaa! Meloessa näkee maailman uudesta perspektiivistä, meditoi ja saa hirmuiset lihakset. Aikamoinen paketti.
Olet tehnyt musiikkia pitkään. Ensin oli Aknestik, mutta soololevyjäkin olet tehnyt jo kymmenisen vuotta. Miten olet muuttunut musiikintekijänä ja taiteilijana ajan kuluessa?
- Iloisesta popparista on tullut iloinen kuplettimies. Lauluntekijänä ja esiintyjänä pyrin samaan aikaan itkettämään ja naurattamaan. Lauluissa pyrin löytämään uusia näkökulmia elämänmenoon enkä välttele vaikeita aiheita. Olen oikeastaan urani huipulla juuri nyt.
Miten näkökulmaasi on vaikuttanut eri asuinpaikka? Palasit lapsuutesi maisemiin Haukiputaalle vuonna 2006 vietettyäsi sitä ennen seitsemän vuotta Helsingissä ja Vantaalla.
- Kotiseudulle Haukiputaalle paluu pakotti yhteiskunnalliseen kannanottoon. Pienemmällä paikkakunnalla asiat tuntuivat kuuluvan minulle, kun kukaan mukaan ei sanonut niitä, ellen minä. En voinut vain antaa asioiden olla ja lähteä Hesarin Nyt -liitteen opastamana Punavuoren uuteen hittiravintolaan puhumaan Paul Austerista.
Onko väärin kutsua sinua protestilaulajaksi?
- Aika monen laulun kohdalla se ei ole väärin, koska teen lauluni koko sydämeni ja maalmankatsomukseni voimalla ja aika monesti taustalla velloo jonkinlainen vaatimus muutoksesta. Monestihan se laulunteko on myös ihan vain havainnointia ja tarinointia.
Meriitteihisi kuuluu Ilmakitaransoitin MM-kisojen keksiminen. Oulun tapahtuma ylittää vuosittain uutiskynnyksen kansainvälisesti. Mikä on sinun osuutesi tapahtumaan nykyisin?
- Kisan alkuperäiskäsikirjoitus, dramaturgia ja aate on tosiaan parasta mitä kirjaillisena ajattelijana olen saanut aikaan. Nykyään lähinnä valvon aatetta ja toimin tarvittaessa oraakkelina.
Syyskuussa julkaistiin kappaleittesi kautta elämää ja uraasi läpi käyvä teoksesi Jokainen on vähän homo - aiotko jatkossa suunnata entistä enemmän kirjoittamiseen?
- Kirjoittaminen on hauskaa. Minulla on myös videoalan koulutus ja jossain vaiheessa kirjoitin elokuvasäätiön tuella lyhytelokuvaa ja sain sieltä vihreää valoa, että pääsisin myös ohjaamaan sen jutun. Tuona keväänä YLE kuitenkin laittoi rahahanat kiinni kaikilta tuotannoilta ja elokuvaohjaajaurani jäi siltä erää toteutumatta. Huomasin kuitenkin olevani Hitchcockin kanssa samoilla linjoilla: kun miettii ja kirjoittaa jutun hyvin, sen jälkeen kaikki se kuvauspaikoilla ryynääminen sun muu on laitosmiesten hommaa. Tämä Jokainen on vähän homo -kirja keskittyy 2011 julkaistuun Vastarannan laulut levyyn, jota tehdessä kasvoin popparista kuplettimieheksi. Lauluihin ja elämänmuutoksiin rakentaen lauluntekijän elämänkerrastani saisi ehkä viisiosaisen saagan, jonka osa 4 tämä ensimmäinen lopulta olisi.
Jokainen on vähän homo on myös yksi tunnetuimmista kappaleistasi. Se on taltioitu myös venäjäksi. Millaista palautetta olet saanut siitä?
- Pääosin palaute on ollut innostunutta. Pilluralliautot soittavat sitä ja kappale tunnutaan tietävän kaikkialla. Sen julkaisusta on jo neljä vuotta, mutta jostain se aina pulpahtaa pintaan. Viimeksi silloin kun minua kiellettiin esittämistä sitä seurakunnan tiloissa, syntyi kohu, jota ei tarvinnut itse nostattaa. Se, että pääsin teksti-tv:n etusivulle oli tietenkin mahtavaa. "Jukka Takalo perui keikkansa", kuului kohuotsikko siellä valtakunnan tärkeimmässä mediassa. Aihe tuntuu olevan alati päivänpolttava monille, vaikka toisaalta asia on ihan normaalia, eikä mikään kohun aihe. Venäjällä se julkaistaan Sotshin olympiakisojen aikaan, mutta ei se mitään erityisempää kohua siellä herättänyt. Käännös on aika leppeä, eikä pyri rienaamaan. Mieluumminkin kappale pyrkii manipuloimaan salakavalasti kun se jää soimaan päähän, laulaen sieltä ilosanomaansa perusheteron otsalohkoon.
Lue Jukka Takalon ensimmäinen blogi Anakonda.fi -blogi täältä. Ja ohesta voit katsoa myös venäjänkielisen version Takalon kappaleesta Jokainen on vähän homo.