10. marraskuu 2017
Oheisessa kuvassa juhlitaan Suomen olympiapronssia Vancouverissa helmikuussa 2010. Se oli silloin, nyt on nyt: kuvan pelaajista suurin osa on lopettanut. NHL:ssä pitkän uran tehneet Jere Lehtinen, Jarkko Ruutu, Miikka Kiprusoff, Joni Pitkänen, Niklas Hagman ja Antti Miettinen eivät enää pelaa - eivät myöskään kuvasta puuttuvat Leijonien monivuotiset tähtipelaajat Teemu Selänne, Saku Koivu, Olli Jokinen, Kimmo Timonen, Sami Salo ja Toni Lydman.
Heidän tilalleen ei ole tullut yhtä hyviä pelaajia. Viime vuosina kaksi nuorten maailmanmestaruutta voittaneiden nuorten pelaajien kehitys on kesken. Juuri nyt näyttää siltä, että monet heistä kärsivät NHL:ssä toisen kauden haasteista, jopa Patrik Laine on aloittanut odotuksia vaisummin loistavan viime kautensa jälkeen. Vain Aleksander Barkov jr, yhä vasta 22-vuotias edellisten olympiakisojen tähtisentteri, porskuttaa Floridassa.
Vaikka Suomen NHL-pelaajista koottu joukkue ei ollut nimilistana sen vahvempi kuin Kanadan, Yhdysvaltojen, Venäjän tai Ruotsin NHL-maajoukkueet missään takavuosien olympialaisissa, Suomi pärjäsi. Selänteen ja Koivun kaltaiset pelaajat tunsivat toisensa ja pelasivat pätevästi roolitetussa maajoukkueessa kurinalaisest ja tehokkaasti. NHL-pelaajien osallistuessa kisoihin vuosina 1998 - 2014 Suomen sijoitukset olivat hyviä: kolmas 1998, kuudes 2002, toinen 2006, kolmas 2010 ja 2014.
Nyt ei olisi ollut odotettavissa mitaliketjulle jatkoa. Koska NHL-Leijonien sukupolvenvaihdos on kesken - pitkäaikaisista luottopelaajista olisivat mukana vain Mikko Koivu ja Valtteri Filppula - ja nuorten pelaajien otteet ailahtelevat seurajoukkueissakin, olisi ollut jopa todennäköistä, että syksyn 2016 World Cupin floppi olisi saanut jatkoa.
On siis Suomen etu, että NHL-pelaajat puuttuvat olympiakaukalosta.
Varsinkin, kun World Cupin menestymättömyydestä syytetty Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki tuntuu nyt saaneen Euroopassa pelaavista kiekkoilijoista kootun maajoukkueen toteuttamaan pelitapaansa tehokkaasti. Karjala-turnauksen avausottelun voitto olympiakiekon ehkäpä suurimmasta ennakkosuosikista Venäjästä maalein 3-2 nostaa varmasti suomalaisten lätkähullujen kisafiilistä jo marraskuussa - kolme kuukautta ennen Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa järjestettäviä olympialaisia.
Marjamäki voi luottaa siihen, että joukkueen runko on jo hyvin kasassa - ja koostuu toimivista yksiköistä. KHL:n Ufan tutkapari Joonas Kemppainen - Teemu Hartikainen voi ottaa jo kisaedustajien perinteisen olympiarenkaat -tatuoinnin, heitä ei kisakoneesta pudota mikään. Aikaa tatuoijalle voivat alkaa varailla myös luottoleijona Petri Kontiola, koko nelosketju Antti Pihlström - Mika Niemi - Marko Anttila, SKA:n maalivahti Mikko Koskinen ja sentteri Jarno Koskiranta ja monikäyttöinen Veli-Matti Savinainen sekä puolustajat Sami Lepistö, Jyrki Jokipakka ja Juuso Hietanen - sikäli, kun hän toipuu loukkaantumisestaan. Oman lisänsä joukkueeseen tuovat nuoret lupaukset, vasta 18-vuotiaat Jokerien KHL-hyökkääjä Eeli Tolvanen ja Liigasta sensaatiomaisilla otteillaan maajoukkueeseen noussut HIFK -puolustaja Miro Heiskanen.
Pasi Kostiainen, kuva: s.yume