19. toukokuu 2014
Helsinkiläinen Gim Kordon aloitti terapiabändinä. Se on kuitenkin huomaamatta edennyt asemaan, että sen esikoisalbumi on julkaisuviikollaan Suomen 13. ostetuin.
Silti Gim Kordon kuulostaa edelleen ennen kaikkea terapiabändiltä - määritelmän parhaassa mielessä. Kuulostaa siltä, että soittajat tuntevat ilmeisen aitoja tilityksiään esittäessään silkkaa tekemisen riemua. Soittotaidolla ei brassailla, eikä studioon ole menty hieromaan levylle nykyaikaisen radioystävällisiä soundeja.
Tällaisia ovat olleet autenttiset tallenteet kellarirockista, on sitä sitten taltioitu millä tahansa vuosikymmenellä. Gim Kordonin kappaleiden melodisuus ja laulaja Aleksi Pahkalan venyttelevä ja röyhkeä laulutapa tuo mieleen 1970- ja 1980-lukujen punkista ponnistaneen suomirockin. Kitarasoundit paljastavat kuitenkin, että myös 1990-luvun amerikkalaista vaihtoehtorockia Nirvanasta Weezeriin on tullut kuunneltua.
Nimikappaleen lisäksi esikoislevyltä pikkuhitiksi on jo noussut melodinen Sä oot mun unelma beibe. Se riehaannuttaa tänä kesänä vielä monella keikalla.