15. tammikuu 2017
Tyrmäsimme miehen aikeet ja sanoimme kuten sadat muutkin tänään.
"Sori, meillä ei ole käteistä."
"Meillä on aika tiukka lomabudjetti."
Lähdimme pois ja meitä molempia jäi jostain syystä kaduttamaan, vaikka luulisi, että täällä epätasa-arvon kehdossa olisi parissa viikossa turtunut torjumaan kerjäläiset ja perustelemaan asian itselleen.
"Ei kaikkia voi kuitenkaan pelastaa."
"Ehkä se on itse mokannut jotain, kun on tuossa jamassa."
Törmäsimme mieheen pian uudestaan ja päätimme viedä Jeremyn sittenkin ruokaostoksille. Meitä molempia mietitytti, että kuinkakohan meitä nyt kusetetaan. Pelotti. Mutta Jeremyn silmissä oli jotain tosi hyvää.
Kaupassa annoimme Jeremylle ison ostoskorin ja pyysimme miestä keräämään korin täyteen, mitä ikinä haluaisi kotiin viedä. Koriin päätyi vaimolle ja kolmelle lapselle munia, lihaa, maitoa, hammastahnaa & viisi harjaa, papuja, maitoa sekä muita perusjuttuja. Jeremy kysyi vielä erikseen voisiko ostaa deodorantin. Toki.
Kassajono oli todella pitkä ja tuntui hurjalta seistä varattoman miehen kanssa odottamassa vuoroaan, kun muut hyväosaiset selittivät pitkästyneille lapsilleen miksi he eivät tänään saisi jätskiä. Ei ole karkkipäivä. Jeremy oli selvästi hermostunut, että maksaisimmeko todellakin kaikki ostokset, ja että saisiko hän saaliinsa oikeasti. Vartijat tarkkailivat meitä jatkuvasti, mutta kun huomasivat että me kaksi siistiä turistia juttelimme epäilyttävän asiakkaan kanssa ja olimme selkeästi samaa porukkaa, saimme olla rauhassa.
Tunsimme ihmisten katseet ja kuulimme, kuinka meistä kuiskittiin. Olen tottunut työssäni tuijottamiseen ja kuiskintaan. Nyt supinan sävy oli kovin erilainen kuin silloin kun saksalaisturisti ottaa salaa kuvia kännykällä uima-altaalla. Kukaan ei hihitellyt.
Istun nyt viiden tähden boutique-hotellin parvekkeella Eurooppalainen lager-olut kädessäni. Parkkeerasin saksalaisen vuokra-autoni hotellin parkkihalliin yöksi turvaan koska en halua, että huominen pingviinirantareissu menisi pilalle jonkun vähäosaisen varastettua mun vuokraamaa omaisuutta. Loma kestää kuitenkin vain kuukauden, ja huomista road-trippiä on suunniteltu jo monta päivää.
Jeremy oli saanut kenkää duunistaan varaston vartijana kun firma oli myyty joillekin sijoittajille. Tai en tiedä oliko koko tarina tekaistu, mutta sillä ei ole merkitystä. Ostarireissu oli kuulemma neljäs Jeremyn uralla. Kahtena päivänä ei kukaan ollut suostunut ostamaan mitään. Yhtenä päivänä oli joku rouva ostanut leipää, mutta me olimme kuulemma todellinen jackpot.
En ole yhtään parempi ihminen kuin herätessäni tänään aamulla. Mutta olen taas hieman kiitollisempi siitä, että sain aikanaan syntyä reiluun paikkaan ja hyvään laumaan. Ymmärrän, että tällainen teksti saattaa ärsyttää ja pistää miettimään, että leikin maailmanparantajaa.
Jeremy. Maailma ei ole ollut sulle yhtä hyvä luin mulle. Mutta ehkä sait ruuat perille asti ilman, että muut vähäosaiset veivät ne matkalla. Ehkä sun lapset sai ne KIT-KAT patukat jotka sujautettiin vielä lopuksi muovikassiin. Ehkä sun vaimo halasi sua ja sanoi, että olet tehnyt miehen työn kun toit niin hienon saliin. Ehkä tänään oli sulle hyvä päivä. Tai edes vähän parempi.
Samu Haber
Samu Haber on käsitellyt tämän blogi-kirjoituksen 10. tammikuuta 2017 kirjoittamansa Facebook -päivityksen pohjalta. Sunrise Avenue -yhtyeen laulajana ja muun muassa Voice of Germany -tv-sarjan tuomarina tunnetun Haberin aiemmin Anakonda.fi:lle kirjoittaman blogin voi lukea tästä:Samu Haber: "Älkää antako Jenni Vartiaiselle potkuja!"
Kuva on kuvakaappaus Samu Haberin Instagram -kuvasta. Sen voi katsoa tästä.