11. maaliskuu 2016
Emmat, nuo Suomen vastine Grammyille, Grammiksille, Brit -awardeille ja Echoille jaetaan Espoossa perjantaina 11. maaliskuuta. Emma-gaalassa palkitaan vuosittain ansioituneita artisteja ja yhtyeitä.
Tapahtuman järjestää Musiikkituottajat - IFPI Finland ry, joka on Suomessa toimivien levy-yhtiöiden kattojärjestö. Musiikkituottajien Emma Gaala -sivulla on määritelty kriteerit, jotka Emmojen myöntämiseen vaikuttavat: musiikillinen kiinnostavuus, menestykset musiikillisesti ja kaupallisesti äänitealalla sekä taiteilijan suosio eri mittareilla arvioituna.
Kaupallinen menestys on tietysti tärkeää - sehän kertoo suoraan, että musiikilla on kysyntää. Ja tärkeää se toki on tilaisuuden järjestäjille, levy-yhtiöillekin.
Mutta siltikään palkintoja ei jaeta pelkän levymyynnin perusteella. Raadin valinnoista supistaan vuosittain enemmän tai vähemmän niin kuin mistä tahansa palkinnoista, jotka herättävät tunteita ja joiden jakamiseen vaikuttavat ihmisten mielipiteet.
Tänä vuonna myrsky yltyi jo ennen gaalaa, ehdokasasettelusta.
* * * * *
Olen saanut olla mukana Emma -palkintojen pääraadissa noin 20 kertaa. Tuomaristo koostuu ihmisistä, jotka seuraavat musiikkia ammatikseen. Meitä musiikkitoimittajia on paljon, lisäksi pitkän pöydän ääreen istuu kerran vuodessa muun muassa levykauppiaita, radioiden ja suoratoistopalveluiden päälliköitä sekä festivaalijärjestäjiä.
Joukko on varsin monimuotoinen. Vaikka valtaosa Suomen kaupallisista medioista suunnataan 15 - 44 -vuotiaille kaupunkilaisille, tuokin joukko jakautuu eri ryhmiin musiikkimieltymystensä suhteen. Esimerkiksi Radio Rockilla ja Iskelmällä on eri kuuntelijat. Näkökulmissa saattaa olla eroa myös esimerkiksi rocklehti Rumban ja hittikanava Loopin kuuntelijoiden välillä, aikuiset ja aktiiviset musiikkiharrastajat arvostavat eri asioita kuin päivän hittien toistoa janoava nuori yleisö.
Ja millainen yleisö, sellaiset palvelijat. Ehdokkaista ei olla tuomarikokouksissa useinkaan säröttömästi yhtä mieltä.
Sen verran voi sanoa, vaikka tuomariston kokouksista meillä tuomareilla on vaitio-olovelvollisuus.
Tänä vuonna on lisäksi puututtava myös yhteen julkisuudessa esiintyneeseen harhakäsitykseen.
* * * * *
Nimittäin Voice.fi otsikoi räväkästi tammikuun lopussa, kun tuomariston kokouksessa päätetetyt Emma -ehdokaslistat julkistettiin:
"Oikeusmurha Emma-gaalassa!"
Otsikkoa seurasi Voicen pop.fi -sivuston toimituspäällikön Mikko Räsäsen kirjoitus. Räsänen kaipasi Vuoden tulokas -sarjan ehdokkaaksi räppäri Nikke Ankaraa. Se, että tuomaristo valitsi Musiikkituottajien tekemästä esilistasta ehdokkaaksi räppäri Paperi T:n, oopperalaulaja Waltteri Torikan sekä yhtyeet Roope Salminen & Koirat, Tiisu sekä Elias Kaskinen & Päivän sankarit ei Räsäselle kelvannut.
"Puuttuiko tuomaristolta järki vai rohkeus?" Räsänen kysyi ja jatkoi:
"Onko siis käynyt niin, että Emma-tuomaristo ei pitänyt huumeita käyttänyttä ja mielenterveysongelmista kärsinyttä Ankaraa riittävän salonkikelpoisena Emma-ehdokkaaksi? En haluaisi uskoa tuohon, mutta muutakaan selitystä Ankaran hyllyttämiselle on vaikea keksiä."
Mikko Räsänen on arvostettava pitkän linjan viihdejournalisti, mutta tällä kertaa hän sortui sensaationhakuiseen virhearvioon: tuomariston kokouksessa ei nyt eikä edellisinä vuosina ole tiputettu ketään ehdokkaan paikalta sen takia, että tämä ei mahdollisesti ole ollut "salonkikelpoinen". Huumetestejä ei ole pidetty eikä mielenterveysongelmista kärsiviä suljettu gaalan ulkopuolelle.
Ajatus on mieletön ja tuomariston vaikuttimien kyseenalaistaminen on loukkaavaa.
Tuomarien henkilökohtaisia perusteluja kaikkiin päätöksiin ei tietenkään tiedetä. Mutta ääneen kukaan ei lausunut mitään ulkomusiikillista syytä Nikke Ankaraa vastaan - tai hänen puolestaan.
Ehkä yksinkertaisesti oli niin kuin Räsänen itsekin kirjoitti:
"Raadin puolustukseksi on sanottava se, että vuosi 2015 oli tulokkaiden suhteen poikkeuksellisen kova. Joskus tulokaslistalle on mahtunut ynnämuuta-osaston artistejakin, kun ehdokaslista on pitänyt saada täyteen, eikä tarpeeksi kovia uusia nimiä ole ollut tarjolla. Tänä vuonna ehdolle valitut Paperi T, Elias Kaskinen ja Päivänsankarit, Tiisu, Roope Salminen ja Koirat sekä Waltteri Torikka ovat kaikki todella kovia nimiä tulokaslistalle."
* * * * *
Emma-tuomariston kokoukset ovat näkökulmia avartavia tilaisuuksia. Ei vuotta, ettei siellä olisi omasta mielestä, omaan musiikilliseen arvoasteikkoon nähden sattunut joitakin, Räsäsen sanoin, "oikeusmurhia".
Mutta sitä on demokratia, joustamista ja konsensuksen hakemista. Kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, mutta päätösten kanssa on elettävä - on kyse sitten Emma-raadin tai työmarkkinoiden neuvottelutuloksesta.
Mitä sitten ajattelen tämän vuoden ehdokkaista?
Mukana on tietysti paljon kiistatta paikkansa ansaitsevia artisteja ja yhtyeitä. Kun kyse on kaupallisesti menestyneen musiikin palkitsemisesta ei levymyynnin ja striimausmäärien jättiläisiä Cheekiä, Robinia, Nightwishiä ja JVG:tä voi tietenkään ohittaa - miksi pitäisikään? JVG ja Chisu (kuvassa) saivat eniten, kuusi ehdokkuutta tänä vuonna.
Mutta aikojen ja musiikin kulutustapojen muutos näkyy Emmoissakin - eikä minun mielestäni vain hyvällä tavalla. Ennen ehdokkuuksia - siis tämä juttu käsittelee vain ehdokkuuksia, sähköpostiäänestyksellä valittuja voittajia eivät tiedä tuomaritkaan ennen varsinaista gaalaa - saattoivat saada kunnianhimoisiin albumikokonaisuuksiin panostavat rockyhtyeet, sellaiset kuin vaikkapa Egotrippi ja Von Hertzen Brothers, jotka julkaisivat molemmat viime vuonna erinomaiset albumit.
Tämän vuoden ehdokkaissa - esimerkiksi ja erityisesti Biisi -kategoriassa - näkyy hittiradioiden ja striimauslistojen ylivalta. Kaikki ehdokkaat (2080-luvulla, Madafakin darra, Pämppää, Roy Orbison, Tarkenee, Vauvoja) ovat ihan hyviä biisejä, mutta ne kaikki on tehty menestymään hittiradioissa ja striimeinä. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, mutta hyviä biisejä on monenlaisia. Edellisvuosina ehdokkaiksi - ja voittajiksikin - on valikoitunut myös muita kuin hedonistisia bailausbiisejä, mutta tänä vuonna niitä on tyrkyllä Emman saajiksi viisi kuudesta!
Se ei ole koko kuva edes kaupallisesta hittimusiikista nyky-Suomessa, mutta näiden biisien suosion kautta voi nähdä musiikkimarkkinoiden muutoksen: nyt levy-yhtiöt ovat kuluttajan ajan, eivät rahan perässä.
Ja nuorella on yleisöllä on aikaa - ja sanotaan nyt vaikka sitoutumiskykyä suosimiinsa kappaleisiin.
Striimauspalvelujen suosituimmiksi nousevat siis ennen kaikkea nuoren yleisön suosikit, repeat -toistolla pyörivät hitit. Ne nostavat esiin eri artisteja ja erilaista musiikkia kuin listat, joille noustiin vain levymyyntimäärillä. Siksi siis ehdokkaana on Madafakin darra kuin vaikkapa J. Karjalaisen Stindebinde, kertomus vanhan koulukaverin kohtaamisesta vuosikymmenten(!) jälkeen.
Ehkä kyse on kuitenkin demokratiasta: striimattavana musiikki on edullisemmin kaikkien tavoitettavana. Pop-musiikki on taas, vuosikymmenten jälkeen erityisesti nuorisomusiikkia.
Mihin se johtaakaan tulevaisuudessa?
Pasi Kostiainen
Lue Pasi Kostiaisen aiempia blogeja Anakonda.fi -sivustolta tästä:
Tulevaisuus on naisten: nämä uudet nimet vievät musiikkinsa maailmalle
Oasis kiteytti 1990-luvun Britannian kuin Cheek 2010-luvun Suomen