19. lokakuu 2016
Kaikki menettävät, kun parhaat pelaajat ovat loukkaantuneina eivätkä kaukalossa. Katsojat, joukkueet, urheilu sinänsä.
Ja kun kyse on loukkaantumisesta, jonka arvaamattomat seuraukset saattavat vaikuttaa koko loppuelämään, pelaajat ne vasta menettävätkin.
Puhe on siis huippujääkiekon pysyväisongelmasta, kaikkia ammattilaissarjoja raunioittavasta päävammaepidemiasta.
Liigan Iikka Kangasniemen (Pelicans), KHL:n Pekka Jormakan (Jokerit) ja NHL:n Sidney Crosby (Pittsburgh Penguins) ovat kaikki kärsineet aivotärähdyksestä alkukaudella. Crosbyn (kuvassa) - yhden maailman parhaista pelaajista - aivotärähdyskierre on erittäin huolestuttava, hän on aiemmin urallaan joutunut pitämään pitkän sairausloman pelitilanteessa tulleen aivovamman takia.
Aivotärähdys on aivovamma, joskus se tosin voidaan määritellä lieväksi.
Sanoilla on väliä. "Tärähdys" on akuankka -termi, vähän koominen. Vamma -sanan yleistyminen veisi vakavasta asiasta leikillisyyden häivänkin.
Sillä leikki on kaukana esimerkiksi entisten kiekkoilijoiden Markus Helasen ja Jani Hassisen uran jälkeisestä elämästä. He molemmat saivat jo viime vuosikymmenellä sellaiset niitit kaukalossa, että elämä häiriintyi vuosiksi. Ura päättyi. Eikä siinä kaikki, vaan aivovamman oireet estivät myös normaalin elämän.
He kärsivät turhaan. Turhaan itsensä, jopa joukkueensa ja lajin takia. Sen jälkeen on voitettu uusia mestaruuksia, koottu uusia miesryhmiä kantamaan samoja pelipaitoja ja "antamaan kaikkensa logon eteen".
Ja mikä vakavinta, heidän onneton loukkaantumisensa ei toiminut varoittavana esimerkkinä kenellekään.
Sama meno jatkuu. Pelaajia loukkaantuu ja päävammoja tulee jatkuvasti.
Ei ole auttanut edes se, että maajoukkueiden treenipaidoissa on lukenut jo vuosia yläselässä Respect. Sen tarkoitus on herättää pelin tuoksinassakin kunnioitus vastustajaa kohtaan.
Mutta voiko pelaajilta vaatia ennen kaikkea "kunnioitusta", kun heitä vaaditaan toisaalta tekemään kaikki mahdollinen joukkueensa eteen? Virallisessa jargonissa toki sääntöjen puitteissa, mutta aivovammoja aiheuttavat taklaukset ovat lähes hyväksyttäväksi katsottavan ns. harmaan alueen tapauksia niin kauan kunnes niistä annettavat pelikiellot venyvät edes yhtä pitkiksi kuin taklauksista johtuvat loukkaantumiset.
Jokerien Pekka Jormakka palaa keskiviikkona kaukaloon oltuaan 11 ottelua sivussa päähän osuneen taklauksen jälkeen. Häntä taklannut Metallurg Novokuznetskin Mihail Kuklev sai kolmen ottelun pelikiellon.
Onko siis yllättävää, että tässä ilmapiirissä päähän osuneita taklauksia vähätellään? Torpedon valmentaja Peteris Skudra ärhenteli ottelun jälkeen tuomareille ja sanoi heidän "ottaneen liian isoa roolia", kun hänen pelaajansa Kaspars Daugavins taklasi Jokerien Ville Lajusta tilanteen ulkopuolella kyynärpäällä päähän. Lajunen väisti eikä loukkaantunut. Skudran mielestä nämä olivat lieventäviä asianhaaroja eikä Daugavinsia olisi pitänyt ajaa pois kaukalosta 5 + 20 -rangaistuksella.
Kyse ei siis kuitenkaan ole vain KHL:n ongelmasta. Kotimaisessa Liigassa on pelattu ennen Kangasniemeäkin pois pelistä koko sarjan parhaita pelaajia. Viime kaudella koko Liigan pistepörssiä johtanut TPS:n Lauri Tukonen taklattiin kuukausien sekavuustilaan, jossa harjoittelu onnistui joinakin päivinä, toisina taas arkitoimetkin uuvuttivat ja aiheuttivat päänsärkyä ja pahoinvointia. Ja NHL:ssä aivovammojen oireet ovat pakottaneet useat pelaajat lopettamaan uransa, muun muassa sarjan kirkkaimpiin tähtiin kuuluneet Eric Lindros ja Patrick LaFontaine saivat muutaman taklauksen liikaa ja joutuivat sairauseläkkeelle.
Tällaista gladiaattoritouhuako halutaan 2000-luvulla järjestää?
Eikö pelaajien terveyden pitäisi olla tärkeä asia niin lajin imagon kannalta kuin senkin takia, että lapsia ja nuoria houkutellaan lajin pariin?
Ehkä muutos on mahdollinen, mutta se edellyttää radikaaleja uudistuksia. Pelin intensiteetti - ja loukkaantumisriskit - ovat kasvaneet pelin nopeuduttua ja pelaajien muututtua isokokoisemmiksi ja vahvemmiksi.
Mitä tehdä ilman, että sääntörajoituksilla vesitetään jääkiekko sellaisena kamppailupelinä, jollainen se nyt on.
Ehkä pitäisi kuunnella Teemu Selännettä. Jääkiekkolegenda ehdotti muutama vuosi sitten, että lätkää alettaisiin pelata neljällä neljää vastaan. Selänteen ehdotuksen pontimena eivät olleet vammojen välttelyt, vaan se, että taidolle saataisiin lisää tilaa.
Jatkoaikoja pelataan ammattilaissarjoissa jo nyt neljällä neljää vastaan. Peli on erilaista, kentällä on tilaa taidolle. Ja harva loukkaantuu.
Mikä sarja ottaa tästä rohkeasti itselleen pilottihankkeen ja ryhtyy koko lajin edelläkävijäksi? NHL, KHL vai Liiga? Vai ovatko ruotsalaiset taas trendisettereitä ja SHL näyttää mallia koko maailmalle?
Pasi Kostiainen