02. syyskuu 2015
Jarkko Ruutu oli HIFK:n juniorina baarissa Helsingin Uudenmaankadulla pelikaverien kanssa. Roslundin teurastamoperheen poika Kimi oli Ruudun joukkuetoveri, ja hän oli tuonut aiemmin samana iltana siansilmiä joukkueen saunailtaan. Ruutu oli pakannut yhden silmän mukaansa baariin, varmuuden vuoksi.
"Oli ihan selvää, että sen yhden mimmin siiderin kutsu oli sian silmälle aivan liian vastustamaton. Kaivoin taskustani paperin, johon olin huolellisesti säilönyt näköelimen, ja taitavan harhautuksen turvin ujutin öögan tuoppiin. Daami nautti juomansa, ja sen lopuksi häntä tuijotti lasin pohjalta kuolleen eläimen anova katse.
Siitä kehkeytyi jopa yllättävän viihdyttävä show. Mimmi huusi ja kirkui: Jumalauta mun drinkissä on silmä! Mitä vittua jätkät saatana - silmä?"
Tämä on yksi anekdootti Tuomas Nyholmin kirjoittamassa, minä-muotoisessa elämäkertakirjassa Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä (Otava).
Sillä anekdooteista, hajanaisista episoideista muodostuu tämäkin tarina. Ruutu tunnettiin viime talvena päättyneellä kiekkourallaan kaukaloiden väriläiskänä, josta yleensä todettiin laiskasti:"omat rakastavat, vastustajat vihaavat". Mutta vielä tuo ärsyttäminen ei riitä aineksiksi Jumalaiseen näytelmään. Siksi romaanikirjailijanakin ansioitunut kiekkotoimittaja Nyholm on kaivanut Ruudulta yhteensä viiden vuoden aikana noin 450 sivua yksityiskohtia yllättävän kiltistä lapsuudesta insinööriperheessä Vantaan Louhelassa aina ammattilaisuran pauhuun saakka.
Silmätempun tasoisia juttuja riittää melkein joka sivulle. Monet niistä avartavat varmasti Ruutuun tunteenomaisesti suhtautuvien käsitystä. Harva tiesi, että hän oli hyvä koulussa - peruskoulun keskiarvo oli yhdeksän.
"Kuuntelin tunnilla ja luin kokeeseen kerran tai kaksi", hän kuittaa Anakonda.fi:n haastattelussa.
Hauskuuttaminen, käytännön pilat alkoivat myöhemmin peliporukoissa.
Voimakas, näin normielämään tottuneen silmin ehkäpä sairaalloiselta tuntuva voitontahto ilmeni jo lapsena, jolloin missä tahansa pikkupeleissä sääntöjä veljien Tuomon ja Mikon kanssa venytettiin niin kauan, että Jarkko varmasti voitti. Kaukalossahan Ruutu sitten teki ihan kirjaimellisesti kaikkensa joukkueensa voiton eteen. Hän viihtyi ns. harmaalla alueella - ja ylitti sen siekailematta, jos joukkueen oma etu sitä edellytti.
Mutta kiltti ja kuuliainen, omien sanojensa mukaan voimakkaalla omatunnolla varustettu Ruutu oli jo varhain. Kirjassa hän esimerkiksi kertoo, että hänellä todennäköisesti oli Myyrmäen ainoa Honda Monkey, jota ei oltu viritetty.
NHL oli unelma jo 7-vuotiaasta, näin hänelle on kerrottu. Siitä tuli junnuvuosina päähänpinttymä, joka sai luopumaan jopa muille lätkäjätkille yleisestä viikonloppudokaamisesta.
"Jos skippaan perjantain treenit ja lähden mieluummin radalle, missaan myös lauantain harjoitukset. Se on 104 kertaa vuodessa."
Omatunto kuitenkin jousti - voitontahto oli usein vahvempi.
Unelma toteutui, ja NHL-toimittajana vuosia Pohjois-Amerikassa viettänyt Nyholm on vanginnut Ruudun määrätietoisen taistelun pelipaikasta ja kaikki uran kohut käänteet ja hiljaiset tuntemukset tarkasti ja mukaansatempaavasti.
Kirja muistuttaa enemmän kaunokirjallista teosta kuin Suomessa julkaistuja urheilijaelämäkertoja.
Vaikka tarinat ovat värikkäitä ja Ruutu kertoo avoimesti omista tunteistaan, katumuksesta ja jopa voimakkaasta alakulosta yksittäisten ylilyöntien jälkeen hän kritisoi ympärillään olevia ihmisiä varsin diplomaattisesti.
"Kirjantekoon oli kaksi kriteeriä. Ensinnäkin, sen piti olla rehellinen. Kaiken, jota kirjassa oli, piti olla hyvässä ja huonossa totta. Ja toiseksi minulla ei ole mitään tarvetta loanheittoon", Ruutu sanoo.
Nyholm sanoo, että tarkisti tarinat myös toisilta osapuolilta - lähinnä oman itsensä takia.
"En halunnut ruveta kiillottamaan Jaken kilpeä."
Kaikilta ei kuitenkaan kommenttia herunut, esimerkiksi entiseltä ystävältä Ville Peltoselta, joka Ruudun mukaan ei enää edes tervehdi häntä.
Kun ura loppui se loppui. Jarkko Ruutu sanoo, ettei ole taakseen katsellut ja kaukaloon kaivannut. Nyt hän elää perhe-elämää Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevassa huoneistossaan vaimonsa ja alle kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. Hän auttaa NHL-seura Columbus Blue Jacketsin varattuja pelaajia tekemään valintoja, jotka edesauttavat heidän NHL-unelmansa toteutumista.
"Toivon, että he saavat kokea saman kuin minä."
Teksti ja kuvat: Pasi Kostiainen
Jarkko Ruutu ja Tuomas Nyholm.