22. toukokuu 2014
"Varjoon jääminen" on Nutinin tapauksessa tietysti lähinnä suomalainen ongelma. Kun Brittein saariltakin on julkaistu musiikkia monenlaista, tämä italialaisella nimellä siunattu skotti on ehkä jäänyt monilta täällä Pohjolassa huomaamatta.
Kotisaarella hän ja uutuuslevy ovat kuitenkin olleet menestyksiä. Esimerkiksi laatulehti Independent meni täydet pisteet antaneessa arviossaan niin pitkälle, että hehkutti Caustic Loven olevan "paras brittiläinen r&b -levy sitten 1970-luvun sinisilmäsoulin ja Rod Stewartin ja Joe Cockerin kukoistuskauden".
Miten Nutini sitten vastaa huutoon?
Huutamalla. Ja hyvin tämä kauniskasvoinen mies rääkäiseekin. Caustic Lovella hän esittelee verevää 1960-luvun brittiläisen rytmibluesin keinovalikoiman tuntemista. Esimerkiksi kappaleessa Iron Sky hän kähisee kaikkensa antaen kuin vaikkapa Eric Burdon Animalsin keulakuvana - tai Guardianin vertailukohdat 1970-luvulla.
Mutta Nutinilla on hallussaan enemmän kuin yksi temppu, ei levy ole pelkkää huutamista.
One Day tuo mieleen Rod Stewartin komeimmat balladit - ja hivenen 2000-luvun tehokeinoilla leikittelevän tuotantonsa ansiosta myös Amy Winehousen hitit. Hitti tulee tästäkin vielä loppuvuoden aikana, ellei ihmeitä tapahdu.