19. toukokuu 2014
Aamut -albumia kuunnellessa huomio kiinnittyy ennen kaikkea kahteen kappaleeseen.
Lento 42 lienee kirjoitettu pari vuotta sitten. Se kuvaa yli nelikymppisen ihmisen elämää lentovertauksin: vielä ollaan ilmassa, vaikka kone ei enää uutuuttaan kiilläkään. Ikä ei ole tuonut itsevarmuutta. Nuoruus näyttäytyy kaukaisena muistona, vanhuuteen on vielä yhtä lailla pitkä matka.
1917 kertoo HS:n haastattelun perusteella Laihon äidin isoäidin kamppailusta sisällissodan aikoihin.
Kumpikin kappale hehkuu henkilökohtaisuutta harvinaisen paljon. Toinen kertoo Laihon elämän viime aikojen hapuilusta, toinen siitä, miten todella kovat koettelemukset periytyvät sukupolvelta toiselle.
Henkilökohtaisen vaikutelmaa korostaa Laihon laulutapa ja se, miten se on taltioitu. Levy kuulostaa alusta lähtien siltä kuin Laiho laulaisi samassa huoneessa.
Laiho on tiedetty päteväksi musiikintekijäksi. Jo nuorukaisena hän vakuutti rockyhtye Hearthillin kitaristina. Lauluntekijänä hän on ansioitunut muun muassa kirjoittamalla Sakari Kuosmasen Pieni sydän ja Samuli Edelmannin Kaikki tahtoo. Mutta toista soololevyä piti odottaa 20 vuotta. Toivottavasti kolmas tulee nopeammin.