14. elokuu 2015
Milk Studios -sanapari tuo jostain syystä mieleen juoksija Ben Johnsonin, mutta tällä kertaa kertaa aiheena on doping-vapaa laji: diskomusiikki.
Kuitenkin juuri New Yorkin Milk Studiosissa oli runsaat puolitoista vuotta sitten Nokia MixRadion lanseeraus, jonka päävieras oli Nile Rodgers. Olin paikalla toimittajana, tein muun muassa Soundi-lehteen Rodgersin haastattelun tilaisuuden päätteeksi.
Nokian viimeisiä vuosia puhelinbisneksessä ei muisteta loistavasta ajoituksesta tai minkäänlaisista onnenpotkuista, mutta Rodgersin suhteen MixRadiolla kävi tuuri: he olivat sopineet yhteistyöstä muusikko- ja tuottajalegendan kanssa juuri Daft Punkin Get Lucky -kappaleen julkaisun alla. Sopimuksen kerrottiin syntyneen "sopuhintaan". Ja kuinka ollakaan Get Luckystä tuli jättihitti, joka muistutti hetkessä maailmalle, mitä kaikkea Rodgers onkaan urallaan tehnyt.
Sillä Rodgersia voi pitää päänahkana.
"Keksin diskomusiikin", kuten Rodgers tilaisuudessa totesi - eikä kukaan hörähtänyt epäuskoisesti. Fakta mikä fakta.
_ _ _ _ _
Muistoilla elävän nostalgia-aseman soittolistoilta on joskus hittiradioihin todella lyhyt matka. Ihan kuin muodissa: kun tavallinen tallaaja tyhjentää vaatekaapistaan mielestään hirvityksiä, joita ei ole enää aikoihin käyttänyt, niin seuraavan sukupolven edelläkävijä poimii samat rievut aarteina käyttöön. Näin kiertää katumuoti.
Nile Rodgersin musiikki oli edelläkävijän musiikkia 1970-luvulla. Punkin ohella vuosikymmenen suurin musiikillinen kumous oli diskomusiiki. Se oli hedonistista kuin 2010-luvun suomiräp, mutta pidäkkeettömämmin - New Yorkin maineikkaassa Studio 54:ssä tai muissa aikakauden katedraaleissa ei lihallisten riemujen palvontaa jarruttanut vielä edes aids, kokaiinin ja muiden päihteiden suhteen oltiin historiankirjoitusten mukaan varsin vapaamielisiä. Ja tuon asenteen, loputtoman Good Times -fiiliksen onnistui Nile Rodgers ikuistamaan tuotoksiinsa, sävellyksiinsä sekä soittoonsa. Niin omiin levytyksiinsä, kuten Chic -yhtyeen kappaleeseen Good Times....
... , kuin myös muun muassa Diana Rossin Upside Downiin...
...ja vaikkapa Sister Sledgen We Are Familyyn.
_ _ _ _ _
1980-luvulla Nile Rodgersilla riitti vientiä: hänet pyydettiin muun muassa David Bowien Let` s Dancen (1983), Madonnan Like A Virginin (1984) ja Mick Jaggerin She`s The Bossin (1985) tuottajaksi.
Mutta sitten kävi niin kuin ajankuville käy, ajat ja kuvat vaihtuvat.
Nile Rodgersin kepeä ja selkeärytminen up-tempo -soundi sai jäädä valtavirtaistuneen hip hopin, suurieleisen amerikkalaisen r&b:n ja tanssikansan käyttömusiikkina ties minkä eurodancen jalkoihin.
Mutta kun aika kuluu, vanhat, hetkeksi unohtuneet tehokeinot alkavat kuulostaa tuoreilta. Siksi siis Rodgers kelpasi taas yhteistyöhön Daft Punkin ja tätä nuorempien 2010-luvun nimien, muun muassa Sam Smithin, Disclosuren - ja tässä Aviciin - kanssa.
_ _ _ _ _
Nousu, lasku ja uusi nousu. Siinä siis Nile Rodgersin, 62, elämän intervallit.
Ja takaisin Milk Studioille. Rodgers otti vastaan suosionosoitukset itselleen ja mainosvideolle, jolla ajoi Lumiansa kanssa sävy sävyyn keltaiseksi ajetulla maastoautolla ja esitteli MixRadion vaikutusta musiikinkuunteluunsa. Se kun oli kuulemma antanut uutta miehelle, joka jo luuli tuntevansa esimerkiksi mustan musiikin historian aasta ööhön.
Hän nautti saamastaan suosiosta, mutta käyttäytyi vaatimattomista oloista lähteneen newyorklaisen tavoin. Olemus oli erikoinen yhdistelmä itsevarmuutta ja muiden huomioonottamista. Jutusteli ihmisten kanssa Stratocaster -kantopussissaan jo hississä, hymyili alati niin kaverikuvissa (tämän jutun pääkuva, täytyihän se ottaa - kiitos Niina Lehtinen).
Rodgers kertoi myös sairaudestaan, siitä kuinka eturauhassyöpä oli pysäyttänyt hänet vuosikymmenen vaihteessa. Tämä tarina oli jatkoa hänen Planet C -syöpäblogilleen. Nyt tauti on voitettu - ja Rodgers toivoo hänen avoimuutensa pelastavan myös muita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eturauhassyöpä on keski-ikäisten miesten tappaja, mutta tautia vastaan on tehokkaita hoitoja, kunhan kasvain vain ajoissa havaitaan.
Nyt Rodgers käy kontrolleissa kahdesti vuodessa ja pyrkii elämään terveellisesti.
_ _ _ _ _
Yleisötilaisuuden suosionosoitusten, kuvausten ja nimmarien jaon jälkeen Rodgersin kanssa oli tilaisuus keskustella rauhassa. Rodgers istui nahkasohvalla rennosti ja vastasi kaikkeen, mitä kysyttiin. Coolilta hän näytti, ainakin minun mielestäni.
Musiikillisesti kiinnostavaa oli selvittää, mistä Rodgersin tavaramerkki, hänen kitarasoundinsa oikein sai alkunsa. Tuo rytmiä ainutlaatuisesti iskevä soitto on kuultavissa vähintään mausteena kaikissa tähänkin juttuun linkitetyissä kappaleissa.
Rodgers kertoo, että hän yksinkertaisesti "varasti" soittotavan.
"Olin Miami Beachillä keikalla ennen Chiciä New York City -nimisen yhtyeemme kanssa. Meillä oli yksi hitti. Se merkitsi sitä, että meillä oli lämmittelijä, joka tiukan aikataulun takia soitti meidän vahvistimillamme. Ja niin seisoin lavan reunalla ja katsoin, kun tämä paikallinen skidi laittoi piuhansa kiinni minun vahvistimeeni ja alkoi soittaa: tsikki-tsikki-tsik-tsikiti-tsik. Olin ihan, että tuolta minäkin haluan soittoni kuulostavan."
Voi olla, että ratkaiseva oivallus syntyi Floridassa. Mutta vaikutteita Nile Rodgers oli saanut laajasti jo ennen tuota. Jo alle parikymppisenä Rodgers työskenteli Apollo-teatterin house -bändissä New Yorkin Harlemissa. Hän näki lavalta, miten Aretha Franklin, Ben E. King ja Betty King hoitivat homman. Joidenkin lähteiden mukaan hän esiintyi myös Parliamentin ja Funkadelicin kanssa. Hän on sanonut saaneensa soittoneuvoja myös itse Miles Davisiltä.
”Kyse ei ole siitä skeidasta mitä soitat, vaan jätät soittamatta.”
Eli vähemmän on enemmän.
_ _ _ _ _
Flow Festivalin avausiltana on kuitenkin ison elämäntyökatsauksen paikka. Kuullaan Chiciä - ja muutakin Nile Rodgersia.
Odotukset ovat korkealla, niin kauniisti esimerkiksi yleensä teräväkielinen brittipoppari Noel Gallagher kuvaili taannoin Rolling Stonessa Rodgersin ja Chicin yhteisesiintymistä - se oli Oasis -legendan mielestä parasta koko vuoden 2013 Glastonbury -festivaaleilla.
"Suosikkini ei ollut Rolling Stones, niin hieno kuin se olikin; ei Arctic Monkeys, niin hyvä kuin se olikin; eikä Disclosure, niin hyvä kuin sekin oli, vaan Chic. Se oli ihan vitun mega. Ei siis tästä maailmasta."
Fakta: Chic featuring Nile Rodgers Flow Festivalissa perjantaina 14. elokuuta. Lisätietoa tästä.
Teksti ja Nile Rodgers -kuva: Pasi Kostiainen