Pasi Kostiainen: Festareiden uusi aika - Parempaa kalliimmalla ja jokaiselle jotakin

Yleisö vaatii enemmän ja saa enemmän. Mutta mihin suomalainen festivaali voi vielä kasvaa? Voiko Ruisrockista tulla Suomen Roskilde? Mitä Flow -festivaalille merkitsee sen saama kansainvälinen huomio? Mitä tekee Samantha Fox Suomessa vuonna 2014?

-Meidän setti loppui tähän. Mutta vaikka jalat onkin kunnossa ja itse olen vasta korkeintaan 70, niin en viitti lähteä tuonne taakse odottamaan, jos te taputtaisitte meidät uudestaan lavalle, vaan me vedetään se vittu saman tien.

Näin Vesa-Matti Loiri Turun Ruisrockissa viime sunnuntaina. Sitten hän veti omaan antaumukselliseen tyyliinsä ja Lenni-Kalle Taipaleen ja Kalle Torniaisen sairaan taitavan bändin säestäessä Kohtalokkaan samban.

Se kappale ei kuvannut yleisöennätyksen tehnyttä Ruisrockia (93 000 kävijää kolmessa päivässä) millään tavalla. Ruisrock ei lähtenyt huikentelemaan yltiöpäisen kalliiden esiintyjien perään kuten laulun huijarikaunottaren perään rynnännyt kertoja, vaan suurimmat tähdet olivat kotimaisia. Toki runsaaseen ohjelmistoon mahtuivat muun muassa jättimäisen suosittu EDM-dj David Guetta, indie-väen uusi suosikki Fantasy Island ja vaikkapa ihana ruotsalaisduo First Aid Kit, mutta ohjelmiston rungon muodostivat kotimaiset tähdet Loirista Cheekiin ja Jenni Vartiaisesta Eriniin. Heistä useimpien aikaansaamaa hurmosta voi ihmetellä vielä kolmen päivän ajan Yle Areenan mainiosta taltioinnista.

Vaikka perinteisissä Ruisrockin kaltaisissa festivaaleissa on sama periaate kuin ennen, esiintyjät ovat vähintään hyvä tekosyy tulla paikalle, ovat suomalaiset rockjuhlat muuttuneet paljon kymmenessä vuodessa. Syy - tai ansio - on niin kuluttajien kuin järjestäjienkin muuttumisessa.

                   _ _ _ _ _

Järjestäjät, ne ovat tosiaan nykyisin kautta linjan musiikkitapahtumien järjestämiseen perehtynyttä väkeä. Vielä 1990-luvulla oli paljon paikallisten elävänmusiikin yhdistysten järjestämiä tapahtumia, joista edelleen porskuttavat jo silloin isoiksi nousseet Seinäjoen Provinssirock ja Joensuun Ilosaarirock. Mutta valtaosa muista musiikkifestivaaleista oli satunnaisten nopean voiton tavoittelijoiden tai toimintarahaa keräävien urheiluseurojen kyhäelmiä.

-Festivaalien järjestäminen on ammatimaistunut. Järjestäjistä pahimmat ovat pudonneet pois. Aikoinaan esimerkiksi juhannuksena oli tapahtumia vaikka kuinka paljon, mutta nyt juhannus on kesän hiljaisin tapahtumaviikonloppu, sanoo Timo Isomäki.

Hän on yksi Suomen ahkerimmista promoottoreista. Isomäki ostaa pelkästään kotimaisia esiintyjiä vuodessa kolmella miljoonalla eurolla kymmeneen tapahtumaan Himoksella ja muun muassa ensi viikonlopun Tammerfestiin.

Himos on noussut yhdeksi maan esiintyjien pääpaikoista kesäisin. Siellä järjestettävät juhlat kuten 1990-luvun musiikkiin viikko sitten keskittynyt Jysäri, tämän viikonlopun SuomiPop, tai Iskelmä - ja Voice -festivaalit ovat ison yleisön tapahtumia. Festivaalin järjestäminen samassa paikassa viikottain mahdollistaa pysyvät puitteet  - ja henkilökunnan palkkaamisen. Talkoohenki pihisee festivaalien taustalla paljon harvemmin kuin ennen, jolloin urheiluseurat olivat monien isojenkin festareiden takana.

-Talkoolaiset ovat vähissä, koska ihmisten oma aika on noussut arvoonsa. Esimerkiksi juhannuksena ei haluta olla repimässä pääsylippuja, vaan mieluummin laiturin nokassa itse, Isomäki sanoo.

Ihmiset tosiaan arvostavat vapaa-aikaansa enemmän - ja vaativat paljon myös lähtiessään festivaaleille.

                              _ _ _ _ _

 

Ruisrockissa ravintolahenkilökunnalla oli kilpailu: tarjoilijoita kannustettiin myymään - ja tuote, jonka myynnissä kilpailtiin oli Pommery Brut Royal -samppanja.

Kauas on tultu ajoista, jolloin rockfestivaaleilla myytiin vain makkaraa. Tai jopa siitä, kun festareilla alettiin myydä rajatuilla alueilla olutta muovituopeista - ja osa yleisöstä salakuljetti festarialueelle alkoholia mitä kekseliäimmin. Urheilulaji, joka ei tosin varmaankaan katoa koskaan täysin. Bissetuopit ja itse alueelle tuodut viinitonkat, niistä humaltuivat monet yhä Turussakin.

Mutta mahdollisuus samppanjan juomiseen samalla, kun Alexi Laiho vinguttaa kitaraa läheisellä lavalla!

Tätä on suomalainen rockfestivaali ylellisimmillään vuonna 2014. Ja moni haluaa juuri tuon elämyksen: Michelin -kokki Hans Välimäen Rikhards -ravintolaan oli Ruissalossa sunnuntaina puolen tunnin jono. Ruokalista oli lyhentynyt, koska monet ruokalajit oli ostettu loppuun kahden ensimmäisen festaripäivän aikana.

Samppanjaa, mansikoita ja vaahtokarkkeja - makuelämys, joka aurinkoisena sunnuntaina kilvoitteli festivaalin pääesiintyjän paikasta.

-Nykyään jokaisella itseään kunnioittavalla festivaalilla Roskildesta Flow`hun on ruoka line-up musiikkitarjonnan ohella, kiteyttää We Love Helsingin toiminnanjohtaja Timo Santala.

       _ _ _ _ _ _

Roskilde mainittu! Tanskan jättifestari järjestettiin taas samaan aikaan kuin Ruisrock. Ja vaikka Ruisrockissa oli mahtava valikoima Suomen huippuja ja kiinnostavia kansainvälisiä nimiä, todelliset supertähdet Rolling Stonesista Jack Whiteen olivat vaivautuneet lähimmälle festarikeikalleen Roskildeen.

Voisiko Suomessa joku festivaali kasvaa niin, että se pystyisi nousemaan Roskilden tasolle yleisömäärältään ja sen jälkeen myös esiintyjälistaltaan?

Periaatteessa kyllä. Esimerkiksi Ruisrockin aluetta pystytään kasvattamaan niin, että se vetäisi jopa 80 000 kävijää kerrallaan.

No mistä sitten kiikastaa? Esimerkiksi siitä, ettei Ruissalon - eikä ehkä Turunkaan - muu infrastruktuuri veny tuollaiseen väkijoukkoon.

-Yhä useammat festareilla kävijät tahtovat asua hotellissa mukavasti, Isomäki sanoo.

Tämä on jo nähty Turussa - ja Seinäjoella ja Joensuussa, joissa festivaalien aikaan kaikki hotellit ovat olleet loppuunmyytyjä jo tähän mennessäkin. Mihin majoittaa ylimääräinen väki? Miten ruokita heidät? Varsinkin, kun esimerkiksi loistavista ravintoloistaan tunnetussa Turussa on jo nyt mahdotonta saada ravintolaruokaa festivaalin päätyttyä sunnuntaina klo 23.

Ruisrockin kasvamisen erityisongelma on festivaalialueen sijainti saarella. VIP- ja työväki kuskataan paikalle jo nyt veneillä mahdollisuuksien mukaan. Mutta maaväylät ovat joka juhlapäivän aluksi ja lopuksi täynnä niin kävelijöitä, pyöräilijöitä kuin luvallisesti kurvailevia autoilijoitakin. Kannattaisiko Turun rakentaa ihan kokonainen uusi silta Ruisrockin takia, jos sen voisi laskea tuovan kaupunkiin miljoonia lisäeuroja vuosittain?

         _ _ _ _ _

 

Koko ei tietenkään ole ainoa onnistuneen festivaalin tai edes musiikkitapahtuman kansainvälisyyden mittari. Helsingin Flow, viime vuosina loppuunmyyty ja läpi-ihasteltu tapahtuma on nyt saanut myös ulkomaisten portinvartijoiden kehut. Amerikkalainen nettilehti The Huffington Post nostaa Flow`n peräti maailman parhaaksi "butiikkifestivaaliksi".

Tapahtumaa ylistävät Flow`n tiedotteen mukaan myös muun muassa englantilainen Guardian ja saksalainen Der Spiegel -  maailman laatulehdet ovat löytäneet suomalaisen laatufestivaalin.

Mutta Flow on ollut loppuunmyyty jo aiemmin. Mitä merkitystä sille on kansainvälisellä huomiolla sen lisäksi, että tietysti kehut ovat aina kivoja?

-Ne osoittavat, että toimimme kansainvälisessä toimintaympäristössä, emme suomalaisin toimintaehdoin, tiedottaja Susanna Hulkkonen kertoo.

 

     _ _ _ _ _

Luksusfestarit Ruisrock ja Flow eivät tietenkään ole koko kuva suomalaisesta festivaalielämästä. Niiden vastapainoksi tarjolla on jokaiselle jotakin. Esimerkiksi tänä viikonloppuna järjestetään muun muassa Kaustinen Folk Festival, Ilosaarirock ja Seinäjoen Tangomarkkinat  - isoja ja keskenään erilaisia festivaaleja jokainen. Viikon kestävä Pori Jazz aloittaa lauantaina.

Lisäksi on myös pienempiä tapahtumia, joista tämän kesän villitys ovat 1990-luvun nuorten nostalgiajuhlat. Viikonloppuna Kokkola Summerfest vie aikamatkalle 1990-luvulle. Kyydin tarjoavat muun muassa Waldo`s People, Pandora, Haddaway ja tuulahduksen 1980-luvulta tuova Samantha Fox (pääkuvassa).

Vaikka musiikki on vanhaa ja nostalgista, elää yleisö Kokkolassakin 2010-luvulla. Paljonkohan samppanjaa myydään?

Pasi Kostiainen

Kirjoittaja on pitkän linjan musiikkitoimittaja. Tämä on hänen ensimmäinen bloginsa Anakonda.fissä.