11. elokuu 2015
Kuin voimakasmoottorinen auto käyntiin hyrähtää Juhani Tamminen nauramaan, kun kuulee, että hänen vanha autonsa on myytävänä Nettiauto.comin ilmoituksen kautta. Auto on Ford Granada V8 5.0 Ghia, vuonna 1974 ensirekisteröity ja kahdeksan vuotta sitten museorekisteröity amerikkalainen.
"Muistan sen hyvin. Jos siinä on Kalifornia -katto, niin sitten se on varmasti minun Suomeen tuomani", Tamminen sanoo Anakonda.fi:lle.
Vaikka Amerikan-malli Ford Granadassa ei ollut Suomessa 1970-luvullakaan aivan harvinainen, niin tuollaisella katolla niitä ei Tammisen mukaan vastaan tullut. Hieno auto herätti huomiota.
"Kun tuolla ajoi Turun Yliopistokadulla, vaikutus oli sama kuin olisi tehnyt Kupittaalla seitsemän maalia yhdessä matsissa. Molemmista on kokemuksia."
Vaikutusta oli myös vastustajiin:
"Kun vierasjoukkueen bussi tuli Kupittaalle liiga-peliin ja mun auto oli jäähallin pihalla, peli oli jo meille 2-0."
Hän päätyi aikanaan Clevelandissä Ford -liikkeeseen, koska oli Suomessa omistanut sekä Ford Granadan ja sportti-Escortin. Merkistä oli hyvät kokemukset.
Tamminen uskoo, että auton vähäiseltä vaikuttava ajomäärä (57 600 mailia eli 92 700 kilometriä) pitää paikkansa. Hän itse ajoi autolla vähän. Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin lähinnä vain kodin ja jäähallin väliä.
"Ainoa pidempi keikka oli keväällä 1977, kun ajoin Phoenixista New Yorkin Lond Islandille ja sieltä New Jerseyn satamaan, josta auto laivattiin Suomeen", Tamminen muistelee.
Sen ajan säännösten mukaan muuttoautoa oli pidettävä oman perheen käytössä kahden vuoden ajan ennen kuin sen sai myydä. Tamminen piti - ja huollatti ja pesetti autoa säännöllisesti turkulaisella Teboililla. Niin säännöllisesti, että huoltamon pitäjä ihastui autoon ja halusi ostaa sen.
"Löin silmät kiinni rahasumman - ja seuraavana päivänä tehtiin kaupat."
Diili oli Tammisen mukaan hyvä. Hän muistaa itse ostaneensa auton lätkähullulta myyjältä Clevelandista 10 000 dollarilla. Tamminen muistelee, että kurssi oli tuohon aikaan sellainen, että dollarilla sai 4,2 markkaa. Muuttoauton sai tuoda Suomeen verottomasti, joten sen hinta oli rahtien jälkeenkin reilusti alle 50 000 markkaa. Ja uusi omistaja maksoi siitä 80 000 markkaa Tammiselle!
"Sain sillä rahalla hankittua hienoimman Suomessa myynnissä olleen Bemarin."
Työskentely ulkomailla oli 1970-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin keino hankkia hyvä auto. Tamminen kertoo vaihtaneensa autoa aina reissujensa mukaan. Yhdysvaltain - ja Japanin -keikkojen jälkeen hän ajoi Turussa Ford Granadalla muutaman vuoden ja vaihtoi sen 1980-luvun alkuvuosina Bemariin - kunnes pelihommat veivät taas maailmalle, Sveitsiin ja Ranskaan.
"Aina toin reissusta auton. Jos perheen talous riitti kahteen, niin kaksi."
Autosta saatavaa tulon- ja elintasonlisää Tamminen suositteli myös "ainakin viidellekymmenelle" hänen agentuurinsa kautta maailmalle lähteneelle pelaajalle. Hän ohjasi 1980-luvulla ammattilaisiksi ulkomaille lähteneet pelaajansa Vehon diplomaattiosastolle, ja siellä tehdyn kaupan jälkeen oli Tammisen muistin mukaan vuorokausi aikaa siirtyä auton kanssa ulkomaille.
"Taoin kaikille vasenkätisille pakeillekin, että tullista on sitten lähtiessä saatava leima. Sitä aikaa, joka ulkomailla vietettiin, seurattiin tarkasti. Loma-aikanakaan ei saanut tulla sillä autolla brassailemaan."
Joskus joku naapuri olikin käryttänyt jonkun pelaajan, jolla ei Tammisen mukaan ollut vaadittua ulkomailla oleskeluaikaa täynnä. Mutta ei siis Tammista, hän korostaa, että hänellä on aina ollut hyvät naapurit.
Eikä Tami brassaile autoilla. Ne ovat kiertävälle yritysvalmentajalle ja kiekkokommentaattorille työkaluja.
"Mulla on kolme tärkeää työvälinettä: auto, puhelin ja läppäri."
Autossa hän kuljettaa luennoilleen myös myynnissä olevat kirjansa. Ja kilometrejä tulee, puolessa vuodessa Tami on polkenut uutta Jaguariaan jo 50 000 kilometriä. Mielessä on taas auton vaihtaminen, lähipäivinä Jaguarin maahantuojan luottotyypin puhelin pirahtaa.
Takaisin Fordin beigen ruskeille nahkapenkeille. Siellä istui siis Tammisen jälkeen omistajana "huoltamoyrittäjä Aaltonen", jonka kiekkopersoona vakuuttaa pitäneen pitkään himoamaansa autoa hyvässä kunnossa. Ja tämän jälkeen Ford Granada lienee ollut lähinnä harrastekäytössä - ja ainakin viime vuodet sillä on ajettu siis museorekisterisäännösten nojalla korkeintaan 30 päivänä vuodessa.
Rekisterinumero autossa on Tammisen jälkeen muuttunut. Nykyisin autossa on mustavalkoiset museokilvet, aikanaan Tamin kurvaillessa auton tunnus oli NT - 26. Se oli melkein se, mitä pelaaja oli tahtonut. Etukirjain J ei kuitenkaan onnistunut, sillä Amerikan-tuontiautojen rekkarien ensimmäisen kirjaimen piti olla N.
"26 on lucky number. Se on mun syntymä- ja hääpäivä."
Ford Granadan Tami muistelee olleen "helvetin hyvä auto". Mutta tuntuuko nyt siltä, että vanha suosikki pitäisi ostaa takaisin?
"Ei. En keräile mitään, paitsi kirjoja."
Pasi Kostiainen
Lue Anakonda.fi:stä myös juttu Tammisen automyynti-ilmoituksesta:
Juhani Tammisen 1970-luvulla tuoma museojenkki myytävänä - "Tamin kirjallinen tuotanto mukaan"