28. syyskuu 2014
Harvoin suomalaisissa medioissa kommentoiva elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki muistelee ystäväänsä Peter von Baghia Yleisradion nettisivulla. Toimittaja Tuomas Karemon ansiokkaan haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Peter von Bagh kuoli 17. syyskuuta 71-vuotiaana pitkään sairastettuaan. Kuolema uutisoitiin maanantaina, Ylen jutun mukaan Kaurismäki sai tietää siitä päivää aikaisemmin.
- Petterin poika soitti sunnuntai-iltana (21.9.2014) tuonne Ranskan ja Espanjan raja-aseman kieppeille moottoritielle. Itkevä mies ajoi autoa moottoritiellä sen jälkeen, Kaurismäki kertoo Ylelle.
Jutussa Kaurismäki kertoo muistojaan 38-vuotiaaksi mainitsemastaan ystävyyssuhteesta. Kaurismäki mainitsee, että hänen olonsa surun keskellä on "kuin vapisevalla ihmisrauniolla". Henkilökohtaisella tasolla hän harmittelee, ettei esimerkiksi itse voi enää soittaa von Baghille keskellä yötä ja saada vastausta elokuvatietokilpailuissa. Heidän keskinäisissä tietokilpailuissaan von Bagh oli Kaurismäen mukaan voittamaton: 10 000 yritystä kohden Kaurismäki onnistui vain kerran esittämään kysymyksen, johon von Bagh vastasi väärin - ja silloinkin vain puolittain. Hän ei muistanut Casablancan toisen leikkaajan koko nimeä.
Yleisellä tasolla Kaurismäki pitää von Baghin kuolemaa korvaamattomana menetyksenä. Hänen mielestään suomalainen älymystöstä on nyt jäljellä vain rippeet. Karemon kysyy:"Päättyykö von Baghin kuolema mukana joku aikakausi tai suuri teema?" Kaurismäki vastaa näin:
- Puolet siitä suuresta teemasta päättyi Paavo Haavikon kuolemaan. Luulen, että nyt siitä päättyi loputkin. Nyt kun Matti Wuortakaan ei enää ole, niin olettaisin suomalaisesta älymystöstä olevan jäljellä vain henkitoreissaan olevat rippeet. Mutta niinhän se tuppaa kulttuurihistoriassa menemään, että jotkut ihmiset ovat aikaansa suurempia, eikä sitä auta jäädä haikailemaan. Sopii toivoa, että jostain nousee vielä uusi kansansivistäjä. En kaipaa uutta Petteriä… mutta ihmisiä, jotka dokumentoivat ja huomaavat asioita. Silloin, kun Olavi Virta, Rauli Somerjoki tai Veikko Lavi olivat unohdettu, niin Petteri meni ja dokumentoi heidät, usein viimeisillä hetkillä, vähän ennen kuin he kuolivat. Tällainen vaisto, näkemys ja ripeys toteuttaa asiat – tämä ei ole kovin yleistä.