24. marraskuu 2014
Tihonovin kuolemasta kertoivat venäläisviestimet myöhään sunnuntaina, muun muassa Ylen lainaama R-Sport.
Tihonov on tuttu nimi kaikille 1970- ja 1980-luvun jääkiekon MM-kisat, olympialaiset ja Izvestija -turnaukset katsoneille. Jäyhäilmeinen valmentaja, joka sai Tretjakin torjumaan kaiken ja esitteli maailmalle uskomattoman taitavaa syöttöpeliä harjoittaneet ykkösketjut: 1970-luvulla häikäisi kolmikko Harlamov - Mihailov - Petrov, 1980-luvulla Krutov - Larionov - Makarov.
Tihonovin palkintokaappi lienee jääkiekkohistorian kimaltelevimpia. Sieltä löytyy kolme olympiakultaa ja yksi -hopea, yhdeksän MM-kultaa ja muun muassa Kanada Cupin voittomitali. Neuvostoliiton mestaruutta hän juhli 13 kertaa Moskovan ZSKA:n valmentajana. ZSKA tunnettiin Neuvostoliiton armeijan urheiluseurana, Tihonov oli sotilasarvoltaan kenraali.
Neuvostoliiton menestys perustui hurjaan harjoittelumäärään: pelaajat pelasivat samoissa koostumuksissa seurajoukkueessa (ZSKA) kuin maajoukkueen CCCP -paidoissakin. Ja harjoittelun määrästä piti huolen Tihonov.
- Pelaajat olivat lähes maaorjan asemassa, heidän täytyi tehdä niin kuin valmentaja käski, sanoo historioitsija Markku Jokisipilä Yle urheilun keskusteluohjelmassa Lindgren & Sihvonen, joka on kuultavissa Yle Areenan kautta täältä.
- Siitä valtavasta työmäärästä, 1600 harjoittelutunnista vuodessa tai enemmästä hioutui sitten se, joka pelitasolla näkyi valtavana kauneutena.
Jokisipilä on kirjoittanut äskettäin julkaistun kirjan Punakone ja vaahteranlehti (Otava, 2014), jossa hän tutkii Neuvostoliiton ja Kanadan jääkiekon pelillisiä eroja - ja tulkitsee molempien maajoukkueiden olleen myös ideologisella asialla. Neuvostoliitto uskoi niin yhteiskunnassa kuin kiekossakin kollektiiviin, Kanadan yksilöön ja yritteliäisyyteen.
Tihonovin kurinalainen tyyli toi menestystä vielä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Viimeisen kerran tuli olympiakultaa 1992 Albertvillestä, Itsenäisten Valtioiden Yhteisön joukkueen valmentajana.