14. marraskuu 2014
Morrissey, 55, jakaa mielipiteet niin musiikillaan kuin mielipiteilläänkin. 1980-luvulla The Smiths -yhtyettä johtanut ja sen jälkeen soolouraa tehnyt laulaja-lauluntekijä nähdään aikamme merkittävimpiin kuuluvana taiteilijana, hänen ristiriitaisuuteensa ja ennen kaikkea ansioihinsa voi perehtyä vaikkapa kuunnellen esseisti Antti Nylénin haastattelun Yle Puheelle antaman haastattelun Yle Areenasta.
Nylén on suomentanut vuoden ajan Morrisseyn elämäkertaa, joka myös sai vuosi sitten ilmestyttyään jokseenkin hämmentyneen vastaanoton. Morrisseyn kirjan kritiikki Sunday Timesissa valottaa toisenlaista suhtautumista lauluntekijään. "Hän ei ole edes yksi Manchesterin suurimmista kulttuuri-ikoneista", A A Gill kirjoittaa arviossaan, joka valittiin Englannissa viime vuoden jos ei parhaimpana, niin ainakin ankarimpana kritiikkinä.
Pitää Morrisseystä tai ei, hänen esiintymisensä tuntuu kiinnostavan. Molemmat esiintymiset 1700-paikkaisella Finlandia -talolla myytiin loppuun hetkessä.
Ja aina voi viihtyä - tai kauhistua - hänen kommenttiensa äärellä. Morrissey ei tosiaankaan pelkää sanoa, mitä ajattelee. Ja hänen ajatuksensa ovat välillä suorastaan pelottavia.
Anakonda.fi kokosi Morrisseyn lohkaisuja vuosien varrelta:
Omasta syöpädiagnoosistaan:
"Jos kuolen, sitten kuolen. Jos en, niin sitten en. Juuri nyt tunnen oloni hyväksi. Olen tietoinen siitä, että joissakin viime aikaisissa valokuvissa näytän kehnolta, mutta sitä se sairaus teettää. En aio murehtia tätä, lepään sitten kuolleena." (El Mundo, 2014)
Katalonian itsenäistymishankkeesta:
"Tiedän heidän kieltäneen härkätaistelut, joten he saavat kaiken sympatiani. Mutta tästä aiheesta ei puhuta Englannissa, joten en tiedä siitä juuri muuta. Ja tämä pätee myös Yhdysvaltoihin, koska amerikkalaiset eivät edes tiedä muun maailman olevan olemassakaan." (El Mundo, 2014)
Lontoon olympialaisista:
"Häikäisevät kuninkaalliset ovat, luonnollisesti, kaapanneet olympialaiset oman imperiuminsa tarpeisiin. Eikä vastustavaa ääntä sallita vapaassa lehdistössä lainkaan. Saksan henki vuodelta 1939 läpäisee koko Britannian media-brändin." (Avoin kirje Fan-clubille, 2012)
Lady Gagasta, Madonnasta ja Michael Bublésta:
"Lady Gagassa ei ole mitään uutta. Hän on petollinen, täydellinen vastakohta erotiikalle. -- "Madonna on McDonna." -- "Michael Bublé on kuuluisa ja merkityksetön." (Billboard, 2011)
Norjan massamurhasta ja lihansyönnistä:
"Elämme kaikki murhanhimoisessa maailmassa kuten Norjan tapahtumat osoittavat: 97 kuollutta. Vaikka tämä ei ole mitään siihen verrattuna, mitä tapahtuu joka päivä McDonaldsissa ja Kentucky Fried shitissä." (Varsovan keikalla 2011, Guardianin mukaan)
Elton Johnista ja lihansyönnistä:
"Tuokaa minulle Elton Johnin pää... se on yksi tapaus, kun liha ei merkitsisi murhaa, jos se (pää) tarjoiltaisiin lautasella." (The Importance of Being Morrissey -dokumentti, 2002)