07. toukokuu 2014
Kun takana on kymmenen levyä, kuulijoiden odotukset ovat jakautuneet moneen leiriin. On alkukauden kannattajia, jotka kaipaavat ensiaikojen vimmaa. On hittikauden faneja, jotka vertaavat kaikkea kepeimpiin ja menestyneimpiin teoksiin. On taiteellisten kokeilujen ystäviä, jotka odottavat uusiutumista joka kerta.
Samat ristiriitaiset odotukset piinaavat kaikkia musiikintekijöitä, jotka eivät jämähdä yhden hitin ihmeiksi ja joiden ura venyy venyy ainakin kolmelle vuosikymmenelle.
Kent onnistuu 11. albumillaan lähes mahdottomassa: se tyydyttää mitä erilaisimmat toiveet.
Tigerdrottningen on intohimoinen kuin ensilevy - tai ensisuudelma. Siinä on kuitenkin myös paljon tarttuvia kappaleita, jotka voivat nousta yhtyeen klassikoiksi siinä missä jo 12 vuoden takaisen hittilevyn Vapen och Ammunitionin avainraidat Kärleken väntar ja Dom Andra. Joakim Berg laulaa hyvin, melodiat ovat tarttuvia - ja varsin elektroniset taustat viimeistelevät koskettavan - ja taiteellisuutta janoavien mieleen sopivan "kunnianhimoisen" tunnelman.
Ruotsissa Kent on kuitenkin enemmän kuin pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt yhtye. Kun se ei anna tämän levynsä yhteydessä lainkaan haastatteluja, sen sanoituksia tulkitaan kuin Kremlin tiedonantoja 1970-luvun Suomessa. Helsingin Sanomien Tukholman kirjeenvaihtaja Elina Kervinen kirjoitti viime viikolla ristiriidoista, joita poliittisiksi kannanotoiksi tulkittavat sanoitukset ovat Ruotsissa herättäneet. Jutun voi lukea täältä.
Suomessa ruotsalainen keskustelu vaikuttaa kiinnostavalta. Minkä suomalaisyhtyeen sanoitukset herättäisivät samanlaisen mielenkiinnon? Ja mille annettaisiin vastaava painoarvo arvovaltaisen päivälehden kulttuurisivulla?