15. toukokuu 2014
Perjantaina 16.5. julkaistava Ghost Stories on ollut kuunneltavissa iTunesin kautta muutaman päivän ajan. Levyä on myös markkinoitu muutamalla täsmäkeikalla ja harvalla haastattelulla. Siihen bändin pr-hommat taitavat toistaiseksi jäädäkin, sillä esimerkiksi Suomeen ei ole luvassa yhtään haastattelua eikä bändi ole lähdössä laajamittaiselle kiertueelle.
Ehkä syy on levyssä. Se on pohdiskeleva, yhtyeen tuotannossa poikkeuksellisen sisäänpäin kääntynyt ja tunnelmiltaan pikemminkin maalaileva kuin riehaannuttava. Se on siis tehty mieluummin kuunneltavaksi kotona tai ruuhkassa, matkusti sitten ilmastoidussa autossa tai paikallisbussissa. Stadionien yleisömassoja useimmat levyn kappaleista eivät riehaannuttane samalla tavalla kuin yhtyeen viiden aiemman levyn kiihkeimmät hitit.
Kiihkoa ja elämännälkää löytyy sanoituksista vastaavalta Chris Martinilta toki vähän hitaammassakin tempossa. Hän on sanonut uuden levyn laulujen syntyneen reaktiona suhteen hiipumiseen puoliso, näyttelijä Gwyneth Paltrow` n kanssa. Tähtipari erosi maaliskuussa. Ja toinen levyn sanoitusten teema ovat nettitietojen mukaan vastoinkäymiset yleensä. Vanhoja kolhuja Martin pitää "kummituksina", jotka on kohdattava. Siitä siis levyn nimi, Ghost Stories.
Coldplay on nyt julkaissut siis kuusi albumia 14 vuoden aikana. Sen suosio ei näytä hiipuvan, vaan päinvastoin: englantilaisbändi on 2000-luvun menestynein uusi yhtye. Se on noussut stadionbändiksi aikana, jolloin uusia massojen liikuttajia ei enää uskottu tulevan.
Yksi kestävän ja kasvavan suosion syistä ovat Martinin tähtikarisman ja bändin live-maineen lisäksi korkeatasoiset albumit. Coldplay on onnistunut jokaisella albumillaan uusiutumaan edellisestä. Se ei välttämättä ole päässyt edeltä julistamaansa tavoitteeseen, mutta uutta on tehty joka kerta. Ei edellinen Mylo Xyloto (2011) ollut pienimuotoinen akustinen levy, jollaista bändi ilmoitti tekevänsä. Eikä ole uusikaan, vaikka se kuulemma taas oli tähtäimessä. Mutta edellinen oli tanssittava pop-levy, jolla vieraili muun muassa Rihanna. Uutukainen tanssittaa vähemmän, mutta houkuttaa kuuntelemaan tarkasti kaikki tuotannolliset yksityiskohdat, sävyt ja vivahteet.
Erikoisesti Coldplayta voi kiittää levyn pituudesta, joka on noin 42 minuuttia. Rockin kultakauden, LP-ajan ihannemitta!
Kun 1990-luvulla levyt venyivät 70-minuuttisiksi möhkäleiksi CD:n läpimurron seurauksena, niin johtuvatkohan uudet täsmäpituudet vinyylilevyjen suosion kasvamisesta? Ja siitä, että nykyisin valtaosa musiikista kulutetaan digitaalisesti?