24. kesäkuu 2018
Veritahroja on vuosi sitten ilmestyneen Kuoleman Tappaneet -kokoelman toinen osa. Se on ensimmäistä yhtenäisempi ja täten parempi.
Veritahroilla ei haittaa vaikka sekaan on haalittu muutama paskainen treenikämppä-äänitys. Päinvastoin – ne tuovat mukaan syvältä kaivettua räkää. Itseasiassa suurin osa kokoelman kappaleista on jopa yllättävän hyvälaatuisia studioäänityksiä!
Myös tämän kokoelman mukana tulee paksu lehti, jossa on yksityiskohtaiset artikkelit levyn jokaisesta bändistä. Sitä tutkailemalla käy selväksi, että kokoelman kasaamiseen on syvennytty ihastuttavalla pieteetillä.
Levy on läpileikkaus suomalaisista punkbändeistä vuosilta 1979-1983. Kokoelma sisältää yllättävänkin primitiivistä punkkia ja on helppo huomata, että Suomessa tultiin pari vuotta jälkijunassa. Tämän levyn polttoainetta ovat olleet nimenomaan ensimmäisen aallon bändit.
Kokoelman tunnetuimmat bändit ovat: Rattus, Ratsia ja Woude. Onneksi näiltäkin yhtyeiltä on saatu mukaan tuntemattomampaa materiaalia - Woudekin kaahaa punk-vaihde päällä!
Levyn aloittava Rattus tuli tunnetuksi hardcore-tyylillään, mutta heidänkin alkutaipaleensa oli suoraviivaista punkrockia. Juuri sitä on myös Täältä tullaan kuolema. Eikä kappaleen stifflittlefingermäisyys jää kuuroltakaan huomaamatta.
Hilse LP kakkosella tylsistyttänyt Hurskas yllättää terhakkuudellaan. Isänmaan Huumaa on kovaa tykitystä. Hengästyttävällä tempolla ryntäilevä biisi on myös bändin paras! Hurskas singahtaakin heittämällä kokoelman parhaimmistoon.
Miellyttävä lisä on myös Systeemi! Tämä Jyväskyläläisbändi teki vuosina 1980-1983 kaksi omakustannesingleä, jotka ovat keräilijöiden keskuudessa haluttua kamaa. Systeemi on oiva esimerkki kadonneista punk-helmistä joita varten tällaisia kokoelmia tarvitaan.
Pupukuusikon naivi Ramones-vatkaus on ehkä hieman yllättäen levyn tylsimpiä raitoja. Se edustaa kokoelman eppunormaalikoulukuntaa ja jää keskinkertaisuudessaan ärhäkämpien esitysten jalkoihin.
Mukaan on valittu myös bändejä, joiden soittajat ovat tulleet tunnetuksi myöhemmin eri yhteyksistä. The Rahista kuoriutui Kohu 63 ja Firenzestä Pohjanmaan mustahuuliturbulenssi: Syyskuu.
Kokoelman parhaisiin kuuluu myös Ratsian Kloonattu Sukupolvi, joka on käännös Stiff Little Fingersin Alternative Ulsterista. Energiapurkaus ei kalpene alkuperäisen rinnalla. Ratsia oli aikansa parhaita kotimaisia punk-bändejä - ellei jopa paras.
Yhtään tarpeetonta biisiä kokoelmalla ei ole. Jokaiselle on paikkansa - jos ei muualla niin ainakin tällä kokoelmalla. AIV, The Mean Ones ja Outo Elämä eivät ole ehkä häävejä verrattuna muihin aikalaisiin, mutta myös niissä kuuluu nuoruuden pitelemätön energia. Kun Outo Elämä kertoo vihaavansa sua, niin uskottava se on.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Tilaa Viikon indie -äänitteet osoitteesta http://stupidorecords.com/fi/.
Lue myös aiemmin julkaistut Anakonda.fi:n Viikon indiet tästä:
VIIKON INDIE: Viitasen Piia: Laulumaa - Lauluja kiitoksesta - ja ihmisen tuhovoimasta
VIIKON INDIE: Hellhound: Soitetaan rock`n`rollia - Punk-klassikon paluu
VIIKON INDIE: Autiomaa: Autiomaa: Hautaa surusi maahan - Katumusta katuojista
VIIKON INDIE: Teppo Vapaus: Lurjus - Vanhan liiton rokkari
VIIKON INDIE: Haikara: Haikara - Keräilyharvinaisuus taas saatavilla
VIIKON INDIE: Riistetyt valtion vankina - Punk-legenda Brasiliassa saakka
VIIKON INDIE: The Lieblings: Let Them Have It - Poppia särökitaroilla
VIIKON INDIE: Astrid Swan: From The Bed And Beyond - Kurkistus syöpäpotilaan kärsimykseen
VIIKON INDIE: Hanoi Rocks: Rebels On The Run - Kokoelma rönsyilevää luovuutta
VIIKON INDIE: Huora: Hukutaan paskaan - "HC-kiljumista ja hevielkeitä"
VIIKON INDIE: Mara Balls: Elävä kivi - "Rock ei olekaan kuollut!"
VIIKON INDIE: Kuoleman tappaneet - Kokoelma unohtuneita uuden aallon helmiä
VIIKON INDIE: Noitalinna huraa: Kaikki noidat linnassa - Kummajaisen kokoelma
VIIKON INDIE: Pelle Miljoona United: Olla joku - Ajankohtainen asennelevy
VIIKON INDIE: Musta paraati: Käärmeet - Mestariteoksen seuraaja