Merle Haggard 1937 - 2016 - Kantrilegenda kuoli syntymäpäivänään

Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Merle Haggard kuoli keskiviikkona 6. huhtikuuta - samana päivänä, kun hän täytti 79 vuotta. Anakonda.fi muistelee kantriartistin värikästä elämäntaivalta.

Merle Haggard (1937 - 2016) menehtyi keskiviikkona keuhkokuumeeseen 79. syntymäpäivänään kotonaan San Joaquin Valleyssä Kaliforniassa.

Haggard tullaan muistamaan kantrimusiikin legendana, joka kirjoitti tarkkanäköisiä ja sydämellisiä lauluja amerikkalaisen yhteiskunnan laitapuolen kulkijoista - rikollisista, köyhistä, työväenluokasta ja ihmisistä, joiden elämä oli kovaa vaikkapa ihmissuhdeongelmien vuoksi.

On sanottu, että taide syntyy tuskasta, ja Haggardin kohdalla tämä piti paikkansa: hänen lapsuuttaan on kuvailtu vaikeaksi isän kuoleman takia ja aikuisuutta varjosti paitsi vankilaan joutuminen, myös vaimon tuleminen raskaaksi toiselle miehelle Haggardin istuessa kaltereiden takana.

Käänne Haggardin elämässä oli vuoden 1958 maineikas Johnny Cashin vankilakeikka San Quentinissa. Haggard sanoi, että se johti hänet musiikin pariin. Ja niinpä hän vapauduttuaan kaksi vuotta myöhemmin aloitti uransa laulajana.

Haggardin levytyksistä nousi 1960 - 1980 -luvuilla peräti 38 Yhdysvaltain kantrilistan ykköstä. Hänestä tuli muun muassa Willie Nelsonin ohella yksi outlaw -kantrin ykkösnimistä, ja I`m A Lonesome Fugitive - ja The Legend Of Bonnie and Clyde -kappaleiden esittäjä toki tiesikin enemmän lainsuojattoman elämästä kuin moni muu karheaääninen tarinankertoja. Haggardin Telecaster -kitaraan ja niukkaan ilmaisuun perustuvaa tyyliään kutsutaan Bakersfield -soundiksi - vaikka nimi voisi olla myös Haggard -soundi.

Miten Haggardille sitten kävi häntä vankeusaikana pettäneen vaimon kanssa? He erosivat, mutta vasta neljä vuotta Haggardin vankilasta vapautumisen jälkeen. Laulaja oli naimisissa kaikkiaan viidesti.

Tästä voi kuunnella Merle Haggardin kokoelman Spotifystä. Mukana on myös hänen tunnetuin laulunsa Okie From Muskogee, jota pidetään sekä kritiittisenä parodiana että ylistyksenä konservatiivisille amerikkalaisille punaniskoille. Haggard itse selitti laulun idean aina parhain päin, tilanteen mukaan.

Teksti: Pasi Kostiainen, kuva: Jeremy Luke Roberts