"Tahdoin tuoda paholaisjatsia suomalaiseen iskelmään"

Jaakko Salolla oli jo takana monipuolinen ura pianistina, kun hän pääsi 1950-luvun lopulla johtamaan levytyksiä nuoreen ja innovatiiviseen Scandia -levy-yhtiöön. Salo ei kuitenkaan noudattanut yhtä kaavaa: välillä hän toi vähensi jazz-vaikutteita, välillä lisäsi niitä; välillä tangoon tuotiin suomalaiseen makuun rohkeasti argentiinalaisia vaikutteita, välillä Salo taas kokosi kappaleen kolmesta eri säveltäjämestari Unto Monosen sävellyksestä.

Tämä kaikki selviää musiikintutkija ja tietokirjailija Juha Henrikssonin uudesta Musiikki: Jaakko Salo -kirjasta (Suomen Jazz ja Pop-arkisto).

Henriksson vertaa Salon kädenjälkeä esimerkiksi Laila Kinnusen - jolle Henriksson opetti suomen kielen lausumista - tämän esikoislevytyksessä Lazzarella.

Alkuperäinen italialaislevytys oli tällainen, se on Henrissonin mukaan "napolilainen canzone, jossa on ilakoiva perusrytmi, huilu ja viihdejouset".

Salo toi kuitenkin kappaleeseen amerikkalaisia, itselleen tuttuja vaikutteita. Henriksson erittelee, että kappaleessa on "jazzin tapaan fraseeraavat puhaltimet; kevyempi ja hillitympi komppi sekä svengaava laulutapa."

-Tahdoin tuoda paholaisjatsia suomalaiseen iskelmään, Salo kommentoi sovitustaan Henrikssonin mukaan.