08. elokuu 2014
Siitä on nyt 33 vuotta, kun Stray Cats tuli Suomeen ensimmäiselle keikkamatkalleen Yhdysvaltain ulkopuolelle. Bändin parikymppinen keulakuva, kauniskasvoinen pörrötukka oli teinityttöjen suosikki, mutta hänen vallankumouksellinen kitaransoittonsa ja koko trion röyheä soitto vetosivat myös nahkatakkisiin jätkiin ja äijiin. Niihin 1950-luvun kulttuurin ihailijoihin, jotka joko ajoivat jenkkiautoilla tai haaveilivat niistä, mutta olivat tottuneet useimpien sen ajan bändien kopioivan tarkasti 1950-luvun rock`n`rollin alkuräjähdystä.
Setzer ja Stray Cats eivät kopioineet. He sekoittivat rock`n`rollin, rockabillyn ja jopa punkin energian - pyhäihäväistys jonka sietivät jopa suomalaiset rockabilly-puristit - tavalla, jota ei ollut tehnyt kukaan koskaan aikaisemmin. Ei ihme, että tuolloin muun muassa Rolling Stones julisti Stray Catsin olevan paras uusi rock-yhtye aikoihin. Siis Rollarit, joita pidettiin nelikymppisinä vähän kyseenalaisen vanhoina tekemään musiikkia.
Nyt Stray Catsin läpimurrosta on kulunut yhtä kauan kuin 1980-luvulla oli silloin kaihoillusta 1950-luvusta. 30 vuotta myöhemmin Stray Cats kuulostaa yhä energiseltä. Rollarit on kiertueella seitsemänkymppisinä. Ja Setzer on tehnyt 55-vuotiaana uuden soololevyn.
Rockabilly Riot! All Original on Setzerin seitsemäs studiossa tehty soololevy. Sen lisäksi hän on tehnyt livelevyjä, pyörittänyt Brian Setzer Orchestraa ja yhden levyn ja kiertueen ihmeeksi jäänyttä ´68 Comeback Special -yhtyettä. Mutta vauhti ei hyydy eikä poljento pehmene, rockabilly raikaa Setzerin käsissä yhä niin tuoreesti, että häntä voi verrata ikinuoreen Bruce Springsteeniin. Molempien on pakko vatkata. Tekemisen riemu ja sanomisen pakko välittyvät kaikista levyistä.
Nashvilleläisessä studiossa taltioitu uutuusalbumi on taattua Setzeriä. Kitara kilpailee pääosasta laulun kanssa, vain se on kiistatonta, että Setzer on solisti levyn alusta loppuun. Kolmejäseninen yhtye tekee taustalla kaiken tarvittavan muttei mitään liikaa. Avauskappale ja sen ensisingle Let` s Shake kiteyttää levyn sanoman. Maailmaa ei paranneta, muuten kuin ehkä tanssittamalla, ilon kautta.
Muutos vanhoihin, vuosikymmenten takaisiin levyihin on ehkä jonkinlainen nostalginen kaihomauste. Vinyylilevyistä kitaristiveteraani laulaa hieman eri sävyllä kuin suunnatonta uhoa ja tulevaisuudenuskoa pursunut nuori Setzer Stray Catsin keulilla lauloi katutappeluista.
Aika näyttää, onko levystä klassikoksi. Ainakin se osoittaa, että vuosikymmenten takaiset keinot toimivat yhä tässä ja nyt, vuonna 2014.