06. kesäkuu 2014
Anna Abreu on puhunut haastatteluissa unelmastaan esiintyä stadioneilla ulkomailla. Suomessa tuollaisia unelmia on pidetty yleensä vähintäänkin noloina - stadioneille kun täältä ovat lähteneet esiintymään vain harvat. Jopa Cheek tekee stadionkeikkansa Suomessa.
Unelma on kuitenkin askeleen lähempänä uudella, viidennellä albumilla. Se on Abreun levyistä tähän mennessä paras kaikin tavoin: kappaleet ovat laadukkaita ja kestävät vertailun minkä tahansa ulkomaisen - siis jopa ruotsalaisen, brittiläisen tai amerikkalaisen - levytyksen kanssa. Ei olisi suurikaan ihme, jos vaikkapa tanskalaistähti Christopherin kanssa levytetty kaunis duetto Horizon tai peräti Gwen Stefanin/No Doubtin parhaat nopeat biisit mieleen tuova Oh Oh nousisi hitiksi Suomen ulkopuolellakin. Täällähän levyn persoonallinen ensisinkku Ra-ta ta-ta soi jo runsaasti radioissa.
Myös levyn tuotanto on onnistunutta. Maininnan ansaitsevat viime syksynä läpimurron tehneen Sannin hovituottaja Hank Solo, Elokuu -yhtyeelle hittisoundia tuottanut Jonas W. Karlsson ja levyn kolmas tuottaja Jarkko Ehnqvist. He ovat luoneet levylle yhtenäisen äänimaiseman, jossa on vaikutteita niin 1990-luvun elektronisesta pop-rockista ja ripauksittain myös modernista EDM -soundista. Kokonaisuus on raikas.
Ja olisiko niin, että Anna Abreun laulu on saatu taltioitua parempana kuin koskaan? Horizonissa Abreu laulaa kauniisti, avauskappaleessa Werewolvesissa hän hän uhkuu aistillisuutta tyyliin, johon Britney Spears on urallaan pyrkinyt.
V vahvistaa sen, että Abreu on oikealla tiellä. Hänen ei ainakaan vielä kannata vaihtaa soololevyjen laulukieleksi suomea, vaikka Vain elämää - ja JVG -projekteissa hän onkin ollut tekemässä isoja radiohittejä.