Steve Vai Anakonda.fi:lle: "Lapsena ajattelin, että kitara on saavuttamaton"

Steve Vai eräs maailman ihailluimpia kitaristeja. Suomen-konsertin aattona Anakonda.fi:lle myöntämässään haastattelussa hän kertoo lapsuutensa rimakauhusta - ja siitä, miten nauttii soittamisesta nykyisin paineitta.

”Olin nelivuotias, kun tajusin nuotit. Äänet menevät ylös ja alas samaan tahtiin kuin nuotit. Sillä hetkellä musiikki oli minulle täysin selvää.”

Näin kertoo Anakonda.fi:n haastattelussa kitaristi Steve Vai.

Amerikkalainen Vai, 56, esiintyy torstaina 9. kesäkuuta Helsingin Kulttuuritalossa. Luvassa on erikoiskonsertti, sillä pääosassa on Passion and Warfare -albumi.

Tuo Steve Vain läpimurtosoololevy julkaistiin vuonna 1990. Ja niinpä hän vinguttaa ja vonguttaa albumin juhlakiertueella juuri nyt.

Miten kiertue on sujunut?

"Hyvin, kiitos. Erinomaisesti. Levy julkaistiin tosiaan 26 vuotta sitten enkä silloin tehnyt sen tiimoilta kiertuetta, joten nyt teen. Soitamme koko tuon levyn ja paljon muuta."

Onko kiertueen ulospanossa jotain erikoista?

"Käytän videoskriinejä ensimmäistä kertaa. Se on coolia, koska nyt voin soittaa kimpassa monien tyyppien kanssa, vaikka he eivät pääse paikalle."

Keiden kanssa soitat?

"En taida pilata yllätystä…tai menköön: videon kautta esiintyvät kanssani muun muassa Queenin Brian May, Joe Satriani, John Petrucci, Frank Zappa ja Jimi Hendrix – tietysti myös Hendrix. Lisäksi työstän paria taustanauhaa, joiden kanssa voin toteuttaa uusia juttua. Esitykseni kehittyy pitkin kiertuetta."

Mitä ajattelet levystä Passion and Warfare nyt?

"Kun se masteroitiin uudelleen, huomasin ilokseni, että siinä on yhä kantavuutta hyvin monella tasolla. Niin tuotannollisella tasolla, soundi on mielestäni hyvin rikas – levyhän äänitettiin analogisesti, kuin musiikillisestikin: sanoisin, että levystä 80 – 90 prosenttia ajatonta. Lisäksi minusta itsestäni on kiinnostavaa kuunnella, mitä minulle on tapahtunut soittajana, missä olin tuolloin. Olen epäilemättä kulkenut tuon levytyksen jälkeen pitkän matkan, mutta levyä tehdessään on yleensä aivan liian lähellä arvioidakseen, millä tasolla oikein toimii. Nyt ajattelen, että hyvänen aika, olinpa rohkea, olinpa peloton."

Mitä tahtoisit sanoa nyt Passion and Warfare -levyä tekevällä 25 -vuotiaalle Steve Vaille? Olit jo työskennellyt Satrianin, Zappan ja David Lee Rothin kanssa ja teit tuollaisen levyn – mitä ajattelet sen tekijästä nyt?

"Jos voisin sanoa mitään 25-vuotiaalle itselleni, sanoisin: ”Pärjäät hienosti! Jatka samaan malliin! Älä pysähdy!” "

Etkä pysähtynyt.

"En. Enkä ole vieläkään pysähtynyt. Pysyn liikkeessä jatkuvasti. Mutta niinhän me kaikki teemme. Ihmiset jatkavat kulkuaan ja kehittymistään koko ajan. Ja kun oivaltaa, että voi nauttia tuosta prosessista, koko maailma muuttuu. Minullakin oli aika, jolloin tunsin taistelevani jotain vastaan. Mutta sitten tajusin tekeväni asioita, joita kohtaan tunnen intohimoa. Ja kun niin on, niin mitä vastaan sitä sitten taistelee. Ainoa rajoittava tekijä on aika, mutta mitä musiikkiin tulee, en koe koskaan tehneeni kompromisseja ajanpuutteen vuoksi."

Ja mitkäpä olivatkaan kaksi muuta merkittävää tapahtumaa, joiden ansiosta Steve Vaista on tullut noin merkittävä kitaristi, soittaja ylipäätään? Ensimmäinenhän oli jutun aluksi mainittu lampun syttyminen pianon ääressä, 4-vuotiaana.

”Toinen tapahtui 7-8 –vuotiaana. Menin koulumme auditorioon ja näin siellä hieman itseäni vanhemman pojan soittamassa sähkökitaraa. Kaikki kirkastui. Se oli ylivoimaisesti cooleinta, mitä olin koskaan nähnyt! Päätin, että tahdon tehdä tuota! Meni kuitenkin vielä nelisen vuotta ennen kuin rohkaistuin. Koin siihen saakka, että soittaminen on jotain aivan liian hienoa, se on ulottumattomissani, kitara on saavuttamaton. Mutta sitten sisareni toi kotiin Led Zeppelin II –albumin. Kun kuulin Heartbreaker –kappaleen kitarasoolon, tiesin, ettei millään muulla ole väliä – minun on soitettava.”

Fakta: Steve Vai esiintyy Helsingin Kulttuuritalossa 9. kesäkuuta 2016. Lisätietoja tästä.

Teksti: Pasi Kostiainen, kuva: Vento di Grecale