10. helmikuu 2015
Helmikuun 10. vuonna 1955 Haminassa syntyi Petri Tiili. Nyt 60 vuotta myöhemmin hänet tunnetaan taiteilijanimellä Pelle Miljoona. Takana on kymmeniä levyjä ja kirjoja, tuhansia keikkoja ja ennen kaikkea elämä, josta kukaan ei voi sanoa etteikö Pelle olisi elänyt ihanteidensa mukaan.
Anakonda.fi onnittelee suurta suomalaista rockartistia - ja julkaisee haastattelun, joka on tehty Helsingin Kallion Rytmissä, yhdessä Pellen vakiopaikoista.
Kun täytit 50, kokosit juhlakiertueelle vanhan bändisi 1980. Nyt 60-vuotisjuhlan kunniaksi kierrät jousiorkesterin kanssa. Onko se sopivasti juhlavampaa 60-vuotiaalle?
"Olen tehnyt tämän saman ryhmän kanssa keikkoja jo kymmenisen vuotta. Ajattelin, että jos jotain spesiaalia nyt tehdään, niin sitten tämä. On hienoa päästä vetämään tuollaisen bändin kanssa, ja onhan se juhlavaakin."
Miten luova työ jatkuu neljän juhlakeikan jälkeen?
"Luovaa on tietenkin se, että mennään Unitedin (Pellen tämänhetkinen vakiobändi Pelle Miljoona United) kanssa studioon. Single Pitkä marssi vapauteen on julkaistu ja siitä jatketaan ihan lähitulevaisuudessa. Samaa jööttiä kuin ennenkin."
Vaikuttaako merkkipäiväjuhlinta uusiin biiseihin mitenkään?
"Ehkä tämä on aiheuttanut sen, että uusissa biiseissä katsotaan aika paljon taaksepäin, lapsuuteen saakka. Ja muistetaan kaikki kauniit kesäpäivät. Kun kelaan menneisyyttäni, niin elämäni on mennyt siinä, että olen levyttänyt levyjä, kirjoittanut kirjoja ja ollut keikoilla. Siinä on mennyt 35 vuotta. En ole koskaan tehnyt uravalintaa, mutta tähän se on urautunut. Ja näitä asioita tahdonkin tehdä. Tulevaisuudessa tahti tulee varmaan harvenemaan, kun tahti hidastuu vanhetessa muutenkin."
Onko se sinun tapauksessasi oikeasti hidastunut?
"No vähän on sellainen fiilis, ettei kaikkea pidä käydä väsäämään heti, kun se tulee mieleen. Antaa ajatusten muhia vähän pidempään. Jos vähän kliseisesti sanotaan, niin enää ei ole kiire mihinkään. Se on kyllä totta."
Homma ei ole kvartaalin päälle.
"Ei. Ei kyllä ole ollut koskaan. Mutta just näin Nurmion, se oli väsäämässä uutta matskua. Ismo tuli vastaan Kaapelilla, jossa oli treenaamassa uutta matskua. Davelta tulee uusi levy. Mun ikäpolven tyypit touhuavat koko ajan. Nuoremmilla staroilla voi olla enemmän sellaista ajattelua, että katsellaan, miten markkinat reagoi ja tehdään levyjä sen mukaan. Aika selkeä ero nuoremman polven ja meidän välillä. Kun omat biisit kuulostavat hyvältä, me tehdään levy - eikä koskaan ole kelattu, onko se myyvää vai ei."
Olet kuitenkin saanut kokea sen myyvyydenkin, Pelle Miljoona Oy oli Moottoritie on kuuman julkaisun aikaan 1980-luvun alussa Suomen ykkösbändi. Ja hahmona olet samanlainen karikatyyriksi kelpaava legenda kuin Remu Aaltonen. Ei ihan marginaalista menoa!
"Kyllähän tällaisesta kuutiopäästä saa hyvän karikatyyrin..."
No joo, mutta olet ennen kaikkea aito tyyppi - ei kenestä tahansa...
"Real deal. Mutta se Oy-aika oli sellaista, että se mitä me tarjottiin yleisölle ei ehkä ollut sen arvoista, mitä jengi olisi ansainnut. Siis alkaen ihan siitä, että silloin oli kaikki PA-laitteistotkin, koko äänentoisto ihan perseestä. Siitä jäi sellainen fiilis, ettei tää ole oikein kivaa."
Onko sinulla kivempaa nyt?
"Huomattavasti kivempaa. Ja nyt osaa käsitellä paskaa fiilistä, jos sellainen tulee."
Onko ikä antanut työkalut näiden fiilisten käsittelyyn?
"On. Kun on ollut kaikenlaisissa tilanteissa sekä duunin että yksityiselämän takia, niin kyllä elämänkokemus tekee sen ettei enää lähde messiin kaikenlaisiin juttuihin, joihin nuorempana suorastaan juoksi. Se, ettei esimerkiksi Oy -ajasta muista juuri mitään, niin näköjään sitä suodattaa paskoja fiiliksiä. En tiedä miksi en osannut nauttia siitä, sehän olisi voinut olla mielettömän hienoa nuorelle ihmiselle olla poptähti. Se ei tuntunut hyvältä kuitenkaan."
Tunsitko suosiosta syyllisyyttä?
"Joo, jonkinlaista riittämättömyyttä. Kun oli suosittu, niin olin ihan, että älkää nyt vittu, mä olen ihan tavallinen tyyppi."
Onko sinua pyydetty mukaan Vain elämää -ohjelmaan?
"Ei."
Lähtisitkö, jos pyydettäisiin?
"En. Nauraisin silloin, kun siellä pitäisi itkeä. Ja päinvastoin. En ole katsonutkaan sitä. On onneksi vapaa maa, ettei ole pakko katsoa Vain elämää. Ollaan me kyllä kelattu, että pitäisi tehdä sellainen punk-versio niiden kanssa, jotka vielä ovat hengissä: Still Alive - Vain elämää."
Mahtuisitteko tuohon ohjelmaan yhdessä Martti Syrjän kanssa?
"Mahdollisesti."
Suomenkielinen pop, rock ja iskelmä ovat kuitenkin suositumpia kuin koskaan, useat artistit ja bändit myyvät loppuun jäähalli- ja areenakeikat Don Huonoista ja Apulannasta Kaija Koohon ja Juha Tapioon. Koetko olevasi samaa heimoa näiden tämän hetken suosikkien kanssa?
"En. Jos mulla olisi keikka jäähallissa, sinne tulisi 164 ihmistä. Kun kuuntelen radiota, tuntuu, että vähän kaikki kuulostaa iskelmältä nykyään. Musa tehdään erilaisilla soundilla, mutta sellainen itkuvirsi siellä kuitenkin tulvehtii. Tuntuu, että kansa haluaa sääliä itseään ja kokea katharsiksen. Viihdemusiikki on todellisuuspakoista. Harvoin kuitenkaan kuulee sellaista biisiä, joka vanhan ajan iskelmä oli parhaimmillaan: helvetin hieno teksti ja aitoa tunnetta. On paljon hyviä laulajia, mutta musa tehdään tiettyihin formaatteihin. Eikä se kuulosta aidolta, ainakaan mun korvaan."
Fakta: Pelle Miljoonan 60-vuotisjuhlakeikat JJU Jousi-ensemblen kanssa 13.2. Turussa, 14.2. Helsingissä, 20.2. Tampereella ja 21.2. Jyväskylässä.
Teksti ja kuvat: Pasi Kostiainen