Hymyä, Pori Jazz, olen vihdoin Suomessa! - Lue Sealin haastattelu

Pori Jazzin lauantain pääesiintyjä on ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä Seal. Lue Anakonda.fi:stä hänen kommenttejaan uusiutumisestaan ja musiikkibisneksen mullistuksesta.

Seal esiintyy Porin Kirjurinluodossa lauantaina. Luvassa isoäänisen miehen iso keikka ja historiallinen tapaus: Seal ei ole koskaan esiintynyt Suomessa, vaikka on ollut enemmän tai vähemmän huipulla jo 25 vuotta. Läpimurto tuli vuonna 1990, kun hän oli vieraileva solisti Adamskin kappaleessa Killer.

Mitä ajattelet noista ajoista nyt?

"Niin, olihan se aika erilaista aikaa… nyt jos tekee yhden biisin ja siitä tulee suosittu YouTubessa tai mikä ikinä se alusta onkaan, olet legenda saman tien… niin mitä haluat tietää?"

Siis sen, miten näet tuon oman läpimurtosi nyt, 25 vuotta myöhemmin? Miten se vaikutti sinuun?

"Ne olivat hienoja aikoja. Minulta kysytään silloin tällöin, ovatko muistoja noista ajoista lämpimiä? Kyllä ne ovat. Se oli niin siistiä. Olin nuori. Olin tuore kasvo. Kaikki oli minulle uutta. Menestyminen oli uutta. Olen kiitollinen kaikesta, mitä sain kokea. Jos voisin muuttaa mitään, muuttaisin sen, että nauttisin kaikesta enemmän. Kun on asioiden, menestyksensä ytimessä, ei välttämättä tajua sitä menestystä. Otin kaiken, itsenikin, liian vakavasti. Ja musiikki ei tosiaankaan ole liian vakava asia."

Missä vaiheessa sitten opit relaamaan? Olen haastatellut sinua aiemmin vuosina 1998 ja 2004 ja silloin olit jo hyvinkin rento ja hauska tyyppi. Onko mahdollista ottaa musiikin tekeminen vakavasti – ja silti nauttia elämästä rennolla asenteella?

"Minusta on voitava kunnioittaa sitä, mitä tekee. Kyse on muustakin kuin intohimosta, taiteilijalla on myös velvollisuuksia: jes, teet kyllä luovaa työtä ja toteutat itseäsi, mutta teet myös yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Nämä ihmiset uhraavat omaa aikaansa, omia tuntemuksiaan ja omaa työpanostaan sinun juttuusi. Levyn kannessa ei kuitenkaan lue kuin Seal, muiden nimet ovat ehkä mukana vain kansitekstissä. Silti he kaikki ovat olleet tekemässä levyä – ja ovat ansainneet sen, että minä olen levyä tehdessäni tosissani. Et voi olla liian vakavissasi, mutta sinun on oltava vastuullinen."

Tämän hetken artisteista monet voivat ajatella pysyvänsä huipulla vain 15 minuuttia – sen Andy Warholin meille kaikille määrittelemän ajan. Mutta sinä olet ollut huipulla jo 25 vuotta. Mikä on salaisuutesi?

"Tämä oli hyvin kohteliasta, kiitos, ehkä en kuitenkaan ole ollut ihan huipulla koko aikaa. Olen tosiaan saanut nauttia pitkästä urasta, mutta siinä on ollut nousu- ja laskukausia. Mutta ehkä jonkinlainen salaisuus on siinä, että olen aina tehnyt parhaani – on kyse sitten keikoista tai levyistä. Rima on aina ollut korkealla. Kun aloin tehdä musiikkia kun minusta levyttävä artisti, esikuviani olivat Frank Sinatra, Stevie Wonder ja Jimi Hendrix, kuuntelin Beatlesia ja Joni Mitchelliä. Rimani oli siis korkealla, en kuitenkaan väitä, että olen yltänyt samoihin korkeuksiin kuin nämä."

Miten sitten olet jaksanut pitää rimasi korkealla koko ajan?

"Siitä minun on kiittäminen tuottaja Trevor Hornia. Hän on minulle kuin veli – ja hän opettanut minulle juuri sitä työn kunnioittamista, mitä merkitsee antaa aina parhaansa… Sain tutustua häneen hyvin varhaisessa vaiheessa ja olen oppinut häneltä paitsi asennetta työhön, myös elämänfilosofiaa."

Ennen uutta levyäsi levytit omia tulkintoja soul -klassikoista, millainen projekti se oli?

"Kaikki alkoi Sam Cooken kappaleen Change Is Gonna Come –levyttämisestä. Tein sen ikään kuin lahjaksi amerikkalaisille, kun Obamasta tuli presidentti – se oli uuden ajan alku Yhdysvalloille. Viestini oli, että tajuan, mitä olette käyneet läpi, mutta nyt voitte aloittaa alusta. Sitten kävikin niin, että tuottaja David Foster ehdotti minulle kokonaisen levyn tekemistä soul-biisejä – ja niin teinkin. Levystä tuli listaykkönen Ranskassa – eikä minun olisi ehkä tarvinnut lainkaan lopettaa niiden vanhojen soul-biisien esittämistä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tällä musiikkialalla ei voi olla ollenkaan varma siitä, mitä on odottamassa kulman takana. Oli kunnia laulaa näitä lauluja."

Kahden soul -levyn ja yhden soul -livelevyn jälkeen teit kuitenkin jotain ihan muuta. Viime syksynä julkaistulla albumillasi 7 huomio kiinnittyy aika viileisiin classic rock -vaikutteisiin: vanha kunnon tyyliyhtye Roxy Music tulee mieleen esimerkiksi kappaleesta Monascow - onko se sattumaa?

"Hauskaa, että nostat esille juuri Monascow`n, esitimme sitä tuoreeltaan viime syksynä Riossa keikalla, jossa oli 100 000 ihmistä - ja juuri Monascow otettiin hyvin vastaan. Pidän biisistä paljon myös itse. Mitä tulee omaan suhteeseeni Roxy Musiciin, niin olen aina kunnioittanut heitä ja ollut heistä tietoinen, Brian Enosta ja kumppaneista. He ovat legendoja."

Fakta: Seal Pori Jazzissa lauantaina 16. heinäkuuta. Lisätietoja tästä.

Teksti: Pasi Kostiainen, kuva: Eva Rinaldi