16. syyskuu 2014
Kertaalleen hajonneita bändejä yhteen saattavassa Yle TV2:n We Want More -ohjelmassa nähdään seuraavaksi yhtye, joka muistelee menneisyyttään itseään säästelemättä. Helsinkiläisyhtye Don Huonot oli suomalaisen rockin kiinnostavimpia bändejä koko 1990-luvun - ja suosituimpia vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Mutta kiinnostavuuden ja suosion hinta oli taiteellinen kunnianhimo, joka ilmeni yhtyeen sisällä ristiriitoina.
Anakonda katsoi ensi viikonvaihteessa nähtävän ohjelman etukäteen. Siinä kuulllaan muun muassa seuraavat kommentit:
- Enemmän tai vähemmän kriisiytynyttä se toiminta oli, rumpali Jussi Chydenius sanoo.
- Me ei oltu mikään frendibändi, arvioi puolestaan Kie von Hertzen.
Ohjelmassa sanotaan suoraan, että Don Huonojen taistelu merkitsi riitoja laulaja-kitaristi Kalle Aholan ja kitaristi Kie von Hertzenin välillä. Ahola arvelee, että jopa comebackiin suostuminen tv-ohjelmassa saattaa olla virhe, sillä "saattaa olla, että me erotaan tämän proggiksen jälkeen paskoissa fiiliksissä".
We Want Moren ulostulo ajoittuu tähän syksyyn, jolloin Don Huonojen aloittamisesta on kulunut 25 vuotta. Tarkka päivämäärä oli 12.9.1989, silloin helsinkiläiset lukiolaispojat alkoivat toteuttaa itseään yhdessä ja pitivät ensimmäiset bänditreenit.
Mutta mitä he ajattelevat kaikesta menneestä nyt? Millaiset jäljet bändi jätti? Osaisivatko he esimerkiksi välttää kiistelyn nyt, yli 40-vuotiaina aikuisina miehinä?
Leikattuaan Warner Musicin tarjoamaa syntymäpäiväkakkua ja kohotettuaan vuosilleen kuohuvaa Ahola, Chydenius ja basisti Jukka Puurula istuvat Anakondan haastateltaviksi. Kie von Hertzen puuttuu vanhan yhtyeensä synttäreiltä, sillä hän on Von Hertzen Brothersin kanssa Kanadassa.
Kalle Ahola sanoo aluksi, että jännitteet yhtyeen sisällä olivat lähinnä taiteellisia. Kiistat keskittyivät musiikillisiin asioihin.
- Jännitteet eivät sinänsä välttämättä luo ongelmia. Ongelmia tulee, kun niitä jännitteitä ei osata purkaa. Kun tulee kilpailutilanne, ja jollekin jää sellainen olo, että jää häviölle, niin sillä kilpailutilanteella on jatkossa historia, Chydenius miettii.
Ja juuri näin kävi hänen mielestään Don Huonoille. Lukioikäisinä aloittaneet idealistit eivät osanneetkaan käsitellä bändin yhteisiä asioita, toisiaan, eivät aina itseäänkään.
- Kun semmoiset kakskymppiset, kaksvitoset kaverit päättävät ruveta soittamaan työkseen, niin siinä ei hirveästi kelata, miten tämä kommunikaatiomme oikein toimii. Ja sitten kun sellaisia kavereita osuu tarpeeksi monta samaan bändiin niin käy näin, hän kiteyttää.
Ahola muistuttaa, että kaikissa bändin tyypeissä oli myös muita puolia: oli taiteellisen luomistyön edellyttämää herkkyyttä, oli ahkeruutta:
- Aina tuntui, että kaikki antavat kaikkensa. Muussa elämässä, niin yksityisesti kuin ammattillisestikin on törmännyt paljon ihmisiin, joihin ei voi luottaa. Tässä ei ollut koskaan sellainen fiilis.
Ja vaikka ohjelmassa korostuu dramaattinen riitely, kolmikko muistuttaa, että oli heillä yhdessä myös hauskaa. Ja nyt vasta hauskaa onkin vanhoja muistellessa, kun keski-ikäisen ironialla voi naureskella esimerkiksi 1990-luvun puolivälin Waltari -yhtyeen juhlakeikalle, jossa Puurula päätti esiintyä lähes alastomana, vain basso etumuksensa suojana. Mutta kaulanauha olikin liian lyhyt.
- Mitä siinä voi sitten enää tehdä, kun kassit näkyivät basson alta? Tajusin, että 800 ihmistä tsiigaa mun nyyttejäni, Puurula muistelee.
- No tein sitten niin kuin Derek Small Spinal Tapissa, kun sen käsi oli jäänyt kiinni eräänlaisen kohdun vangiksi: toinen nyrkki oli jäljellä, joten kohotin sen ilmaan - eikun taisteluun!
- Kyllähän me myös digattiin toisiamme. Miten sitä olisi voinut olla kymmenen vuotta joidenkin puupäiden kanssa samassa bändissä? Ahola kysyy.
Don Huonot lopetti toimintansa syksyllä 2003 jäähyväiskeikkoihin Helsingin Tavastialla. We Want More -ohjelman mukaan syy oli siinä, ettei Kie Von Hertzen halunnut jatkaa, koska hänen mielestään "katto tuli vastaan" vuonna 1997 julkaistun Hyvää yötä ja huomenta -levyn suursuosiossa.
Yli kymmenen vuoden taukoon mahtui muutama keikka kesällä 2010, mutta muuten bändin jäsenet ovat vaikuttaneet tahoillaan: Von Hertzen veljesbändissä, Chydenius Rajaton -lauluyhtyeessä, Ahola soolouralla ja Puurula on pyörittänyt omaa studiota. Von Hertzen, Chydenius ja Puurula ovat lapsiperheiden isiä.
Mutta Puurula tunnustaa, että Don Huonot tulee edelleen hänen uniinsa.
- Näen vieläkin painajaisia tästä bändistä, hän sanoo.
- No niin, siinä tuli otsikko, arvelee Ahola - ja osuu oikeaan.
Mutta takaisin Puurulaan. Hän miettii, että unien taustalla ovat tietysti hänen omat henkilökohtaiset "kelansa". Se, että ylipäänsä on alkanut soittaa, on tappelua jonkinlaisia piruja vastaan - ja tällaiset pelkotilojen voittamisethan tulevat uniin helposti, hän uskoo.
- Joskus on nähnyt sellaista unta, että on lavalla, joka murenee alta. Tällaista tosi freudilaista.
Vaikka Chydenius ja Puurula olivat Don Huonoissa aina se seesteisempi, tasapainottava kaksikko, We Want More paljastaa, että rajansa se oli rytmiryhmälläkin. Kerran sekavasti päättyneen Jyväskylän keikan ja nukutun yön jälkeen Puurula oli mennyt hotellihuoneestaan suoraan keikkabussille ja odottanut, että tulee paikalle "kumpi tahansa" eli Ahola tai von Hertzen, niin hän "vetää turpaan". Ja näin kävi. Ohikulkijat saivat ihmetellä tappelevia muusikoita.
Ohjelmassa Puurula painottaa kuitenkin vastustavansa väkivaltaa, von Hertzen kiittelee tapahtuneen puhdistaneen ilmaa.
Entäs nyt sitten? Yhtyeen vanhat ristiriidat on käsitelty. Ohjelma tulee ulos Yleltä viikonvaihteessa. Esiintyminen on Barona -areenalla Espoossa marraskuussa.
- Olemme allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan saamme kertoa tulevista vasta marraskuussa, ohjelman ja konsertin jälkeen, Ahola sanoo.
Todennäköistä kuitenkin on, ettei kaikkea lähentymistä ja tv-ohjelman tuomaa huomiota jätetä hyödyntämättä. Kesä 2015 saattaa olla kesäfestareilla pitkästä aikaa sellainen, että Don Huonot kiertää vetämässä Riidankylväjän ja muut klassikkonsa - ja ehkä jotain ihan uuttakin.
FAKTA: Don Huonot We Want More -ohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina Yle TV2:ssa sekä Yle Areenalla. Perjantaina julkaistaan myös 20-vuotisjuhlapainokset kahdesta Don Huonot -albumista: Verta, pornoa ja propagandaa sekä Kaksoisolento.
Teksti ja kuva: Pasi Kostiainen