04. joulukuu 2014
Loppuumyytyjien jättikonserttien tähtiä Helsingissä vuonna 2014: Cheek olympiastadionilla peräti kahdesti, Kaija Koo Hartwall Arenassa, Vain elämää 3 -tähdet Hartwall Arenassa kahdesti ja Juha Tapio Helsingin jäähallissa.
Tammikuussa 2015 Apulanta esiintyy Espoon Barona Areenassa. Kahdesti, keikat ovat loppuunvarattuja. Don Huonojen helmikuinen 25-vuotisjuhlakeikka siirrettiin Helsingissä Circuksesta jäähalliin, joka täyttyy sekin.
Anakonda.fin tietojen mukaan Jari Sillanpää tekee ensi vuonna cheekit ja vetää keikan olympiastadionilla - todennäköisesti loppuunmyydyllä. Ihme ei olisi, jos Elastisen keikasta samassa sporttipyhätössä kuultaisiin pian.
Tähän on tultu. Suomalainen yleisö suosii suomalaista.
Tänä syksynä Lenny Kravitz, Elton John ja Roxette ovat vetäneet Hartwall Arenaan 6000 - 7500 kuulijan yleisöjä - ja kaikki he ovat päässeet aiemmin hehkuttamaan samassa hallissa yli 10 000 fanin edessä.
Mikä selittää suomalaisen musiikin suosion?
_ _ _ _ _
On helppo sanoa, että tv. Vain elämää on toiminut kolmena peräkkäisenä syksynä suomalaisartistien suosion kohottajana. Sieltä alkoi Cheekin nousu kaksi vuotta sitten, Erinin nerokkuus tulkitsijana ymmärrettiin saman tien ja Jari Sillanpää onnistui vankistamaan kansansuosiota edelleen, samoin urallaan uutta kevättä elävä Kaija Koo.Viime vuonna ohjelmaa herkeämättä seuraavat iltapäivälehdet loivat käsitteen ”Seksi-Pauli” ja Pauli Hanhiniemi alettiin tuntea muuallakin kuin Kolmannen naisen ruutupaitarockin nimeen vannovissa piireissä. Juha Tapio oli myös toisen tuotantokauden suuri voittaja, hän nousi esiintyjänä jäähallisarjaan.Tämän vuoden Vain elämää nimettiin jo etukäteen ”kaikkien aikojen kokoonpanoksi”, ja Anakonda.fin jututtamien musiikkiammattilaisten mukaan uutta potkua uralleen saivat erityisesti Elastinen, jonka versiot olivat täydellistä hip hip -iskelmää Cheekin suosion jälkeiseen Suomeen sekä Paula Vesala, jonka musiikillinen monipuolisuus, lahjakkuus ja poikkeuksellinen näkemyksellisyys tuli ohjelman kautta selville niillekin, joille PMMP oli jostain syystä jäänyt vieraaksi.Toni Wirtanen pönkitti Apulannan asemaa - jos luotettava, aina yleisöä vetävä ja sen tarpeet tyydyttävä bändi nyt mitään pönkitystä tarvitsi.Don Huonot olisi varmaan saanut huomiota paluulleen joka tapauksessa, mutta on toinen asia olisiko comebackia tapahtunut lainkaan ilman We Want More -tv-ohjelmaa.Televisio tuo tähdet lähelle. Kun suosikkilaulajien vaiheisiin ja luonteenpiirteisiin on saanut tutustua viikkoja kestävässä ohjelmassa, heidän musiikkiaan ymmärtää entistä paremmin. Kun Paula Vesala kertoi hänen isänsä kuoleman vaikuttaneen Lautturi -kappaleeseen, poski kastui monessa kotikatsomossakin, ei vain Satulinnan ruokapöydässä.
Jos lyhyet, muutaman minuutin tv-esiintymiset nostivat artistit aiemmin korokkeelle, tekivät tähtiä naapurinpojastakin, tosi-tv-aikana vaikutus on päinvastainen: viikkojen seuranta tekee tähdestä naapurinpojan tai -tytön.
Moderni televisio ilmiötä paisuttavine apumedioineen ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, että suomalainen musiikki menestyy juuri nyt. Nyt on taas uuden polven menestyksen, sadonkorjuun aika.
_ _ _ _ _
Uusi polvi artisteja pulpahtaa huipulle noin 12-15 vuoden välein. Katsotaan taaksepäin: 1980-luvun puolivälissä elettiin suomalaisen rockin huumaa ennennäkemättömän teini-ilmiö Dingon ja muun Pori-rockin (Yö, Mamba, Eve...), Manse-rockin (Eppu Normaali, Popeda ja Juice Leskinen Grand Slam) sekä ihan omia polkujaan raivanneen Sielun veljien tahdissa.
Vuosituhannen vaihteessa oli seuraava buumi, jolloin Helsingin Tavastian virallisesti 800 kuulijan salin veti täyteen noin 30 suomalaisnimeä. Oli Ultra Bran, Apulannan, Don Huonojen, Tehosekoittimen, Maija Vilkkumaan, Jonna Tervomaa, Nylon Beatin ja myös ensimmäisiä askeleitaan ottavan suomalaisen räpin, muun muassa Elastisen ja Iso-H:n muodostaman Fintelligensin aika. Tuolloin vetovoimaa oli myös lukuisissa vientibändeissä, kun muun muassa Apocalyptica, HIM, Nightwish, The Rasmus, Amorphis ja The69 Eyes piipahtivat kiertueillaan välillä Suomessa.
Ja taas eletään vahvaa suomalaisen musiikin kulta-aikaa.
Nyt on kasvanut uusi sukupolvi laulaja-lauluntekijöitä ja bändejä suosiota niittämään.
On sadonkorjuun aika paitsi stadioneita, areenoita ja jäähalleja kiertävien esiintyjien osalta, myös monien muiden 2000-luvun nimien. Pudotettakoon niitä tähän sellainen liuta, että loppuvat puheet siitä, ettei jatkossa Vain elämää -kuvauksiin saada enää kirkkaita tähtiä ja kiinnostavia esiintyjiä: JVG, Paleface, Nopsajalka ja Elokuu -yhtye, Chisu, Jippu, Suvi Teräsniska, Tuure Kilpeläinen, Egotrippi, Haloo Helsinki, Olavi Uusivirta, Anssi Kela, Irina, Kotiteollisuus, Scandinavian Music Group ja englanninkielisistä menestyjistä vaikkapa saksankielisen Euroopan hurmaaja Sunrise Avenue. (Ja muistutettakoon samaan hengenvetoon, että moni vuosikymmenien ajan menestynyt artisti on yhä näkemättä ja kuulematta Satulinnassa: J. Karjalainen, Michael Monroe, Yön Olli Lindholm, Popedan Pate Mustajärvi, Pepe Willberg, Dave Lindholm, Hector, Pave Maijanen, Pelle Miljoona, Kauko Röyhkä, Ismo Alanko, Muska, Mikko Kuustonen, Tommi Läntinen, Jorma Kääriäinen, Remu Aaltonen, Matti Esko, Reijo Taipale, Marion Rung... listaa voi venyttää vaikka kuinka pitkään varsinkaan kun ei ole julkista tietoa siitä, kuinka moni on jo matkan varrella kieltäytynyt biisileiristä.)
Ilman television apua tutustuminen vaatii kärsivällisyyttä sekä esiintyjältä että kuulijalta. Kuulijan pitää kuulla monta hittiä radiosta ja oppia yhdistämään ne oikeaan esiintyjänimeen, hakeutua ehkä Spotifyn tai muun kuuntelulinkin ääreen tai jopa levykauppaan ja valita vapaaehtoisesti samat kappaleet - ja ehkä sitten innostua niin, että vaivautuu jopa keikalle.
Itse asiassa tv:n kautta areenoille ja jopa stadioneille ponnistaneet suomalaiset supertähdet ovat myös kulkeneet tämän reitin. Jokainen on tehnyt vuosien työn ennen nykytilannetta.
_ _ _ _ _
Vaikka komeimpaan loistoon puhjenneet kukat varastavat huomion, juurikasvusto ja kaupallisesta näkökulmasta katsottuna jopa rikkaruohot ovat tärkeitä musiikillisessa ekosysteemissä. Suurimmatkin menestyjät ovat aloittaneet alhaalta, esiintyneet jossain vaiheessa uraansa - useimmiten heti sen alussa - pienille yleisöille ja sitäkin ennen treenanneet, treenanneet ja treenanneet. Toiset löytävät oman juttunsa varhain, toisten pitää saada kokeilla - ja ehkä taipua myönnytyksiin yksinkertaistaessaan musiikkiaan ja sanomaansa suurelle yleisölle sopivaksi.
Tai sitten kaikki eivät tavoittele suurta yleisöä milloinkaan.
Olisikin virkistävää nähdä Vain elämää -ohjelman tunnelmaa sähköistämässä joku pitkän uran suomalaisen musiikin marginaalissa tehnyt artisti, vaikkapa Kari Peitsamo. Miltä kuulostaisikaan vaikkapa Pate Mustajärven tai Matti Eskon versio iki-ihanasta Miss Universum -kappaleesta? Tai esimerkiksi Chisun tulkinta kokeellisestä Vedestä nousee kasvi -teoksesta?
Nuo versiot, Peitsamon tulkinnat muiden kappaleista ja tarinat ruokapöydässä - varattaisiinkohan sen jälkeen uudelle kansansuosikille esiintymispaikkaa areenoilta ja stadioneilta?
Pasi Kostiainen
Kirjoittaja on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka lohduttautuu nyt sitten Jari Sillanpään stadion-keikalla siihen, että U2:n ensi vuoden kiertue ei tule Suomeen vuonna 2015. Kostiaisen aiemmat Anakonda.fi -blogit voi lukea tästä.
Lue myös:
Jari Sillanpäälle keikka olympiastadionille?