12. tammikuu 2015
Aivan ensimmäiseksi on syytä lainata Raamattua:
"Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?"
(Luukkaan evankeliumi, 6:41)
Wikipedia auttaa, että ajatus aukeaa: malka on "kuusiseiväs", rikka puolestaan "pieni roska".
Tämä on tullut mieleen, kun on lukenut uutisointia ja ennen kaikkea sen kommentointia viime päivinä. Ensin ranskalaiseen Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen hyökättiin. Iskussa ja tätä seuranneissa kopiotapahtumissa kuoli kaikkiaan 20 ihmistä, luku sisältää terroristien kohtalot.
Koko läntinen maailma järkyttyi. Oli tuhottu paitsi tuhansien ranskalaisten elämä tappamalla heidän läheisiään tai tuttujaan, myös järkytetty länsimaista sananvapaus -aatetta. Olihan Charlie Hebdo piirroksissaan pilkannut yhtä sun toista alatyylisesti, ääri-islamilaisille pyhiäkin arvoja.
Läntisen maailman vastaisku - ja itselohtu - tuli mielenosoituksissa ja sosiaalisessa mediassa. Ranskassa neljä miljoonaa ihmistä marssi sunnuntaina rauhan puolesta, sosiaalisessa mediassa jaettiin parissa päivässä viisi miljoona viestiä tunnuksessa #JeSuisCharlie.
Myös Suomessa on oltu aktiivisia ranskalaisen - ja länsimaisen - sananvapauden puolustajia.
Je Suis Charlie -tekstin kerrotaan olleen profiilikuvana myös eräällä henkilöllä, joka sosiaalisessa mediassa vaati näyttelijä "Aku Hirviemeä ruoskittavaksi". Hirviniemi kun oli MTV3:n Kingi -viihdeohjelman sketsissä tallonut lippua, joka muistutti Suomen lippua.
Alkoi ihan kotimainen noitavaino ja ihmisjahti.
Jotenkin tuntuu, että osa suomalaisista kannattaa sananvapautta, mutta ei ole valmis hyväksymään sitä kokonaisuutena. Sananvapauteen valitettavasti kuuluu sekin, että joskus myös itselle pyhia arvoja ja niiden tunnusmerkkejä tallotaan. Se on kuitenkin hinta, joka vapaasta tiedonvälityksestä on maksettava.
Aku Hirviniemen on voitava kulkea Suomessa vapaasti peläten ainoastaan kännykkäkuvaajia, jotka raportoivat hänen liikkeistään Seiskalle. Amatööri-paparazzien valvonta on hinta, jonka hän julkisuuden henkilönä maksaa sananvapaudesta. En tunne Aku Hirviniemeä, mutta otaksun hänen valitsevan mieluummin tämän kuin ruoskimisen.
Miten suomalainen sananvapaus sitten voi vuonna 2015?
Hirviniemen sketsihahmon ja lippujäljitelmän aiheuttama skandaali ei kerro hyvää sen enempää sananvapaudesta kuin suomalaisten kyvystä nauraa itselleen. On ehkä syytä miettiä, miten nykyisin suhtauduttaisiin siihen, että joku suomalaisten omakseen ottama artisti vaikkapa Elastinen tai Cheek sanoittaisi kappaleensa kuten Ismo Alanko vuonna 1985, jo tuolloin arvostettuna ja ihailtuna. Mihin suuntaan on menty 30 vuodessa?
Pasi Kostiainen