02. heinäkuu 2018
Ensimmäinen jalkapallomuistoni on ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani. Matkustin 5-vuotiaana isäni kanssa kesällä 1982 Ruotsiin tapaamaan isäni siskoa. En muista itse peleistä mitään, mutta muistan joka ilta nukahtaneeni Hässelbyssä MM-kisalähetysten ääreen.
Muutimme Pasilaan 1984 jouluna ja seuraavana kesänä aloin käydä katsomassa pelejä Olympiastadionilla ja Bolliksella. Yksi ikimuistoisimpia oli Kuusysin ja Steaua Bukarestin kohtaaminen Euroopan cupin (nykyinen Mestarien liiga) puolivälierässä pakkasessa ja lumikinosten keskellä Olympiastadionilla maaliskuussa 1986.
Lopullisesti jalkapallokärpänen puraisi kesällä 1986. Vanhempani olivat saaneet jonkun käsittämättömän idean, jonka mukaan heidän sosiaalinen velvollisuutensa on tarjota lapsille mahdollisuus mökkikesään. He vuokrasivat mökin Lohjansaaresta. Se olisi ollut elämäni hirvein kesä ellen olisi voinut katsoa mustavalkoisesta mökkitelevisiosta jokaisen MM-kisaottelun.
***
Suosikkini oli Englanti, joka putosi Maradonan Argentiinalle. Samassa ottelussa Maradona teki yhden jalkapallohistorian hienoimmista ja yhden törkeimmistä maaleista. Minulla meni 30 vuotta antaa anteeksi Maradonalle ”Jumalan käsi”.
Toinen suosikkini oli Tanska, joka pelasi upeaa jalkapalloa alkulohkossa voittaen kaikki pelit. Ja sitten Korppikotka Emilio Butragueño upotti tylysti Tanskan heti ensimmäisellä jatkokierroksella. Heyselin jälkeen kaikki puhuivat huligaaneista, joten myös Tanskan kannattajat roliganit oli kiinnostava ilmiö.
Seurasin lehtijuttuja, joissa kerrottiin, miten Tanskan kannattajat kokosivat kaljatölkeistä torneja ja juhlivat sekä iloitsivat tappiosta huolimatta. Erityisesti hassu lippalakki, jossa oli taputtavat kädet, oli nuoren pojan mieleen.
Kun seuraavana kesänä tein elämäni toisen ulkomaanmatkan perheen kanssa autolla, kolmiovinen Opel Kadet Caravan 1,3 ilman ilmastointia tai autoradiota, läpi Ruotsin Legolandiin, oli Kööpenhaminasta saatava ”läpsylippis”.
***
Ensimmäinen arvoturnaukseni paikan päällä oli jalkapallon EM-kisat Ruotsissa 1992. Luokka- ja joukkuekaverini Jarnon kanssa matkustimme laivalla 15-vuotiaina Ruotsiin, ostimme mustanpörssin liput stadionin edestä (150 Ruotsin kruunua alun perin maksaneista lipuista maksoimme 300 kruunua) ja pääsimme katsomaan Ruotsi-Englanti ottelun.
Ottelun jälkeen suuntasimme suoraan hotellille, koska emme tienneet kuinka pitkään metroja menisi syvälle Etelä-Tukholman lähiöihin Skärholmeniin. Ehkä hyvä niin. Katsoimme hotellin televisiosta suoraa lähetystä keskustan hulinoista.
Näissä vuoden 1992 EM-kisoissa nähtiin yksi kaikkien aikojen tuhkimotarinoista jalkapallossa. Jugoslavia suljettiin sisällissodan takia juuri ennen kisoja ja Jugoslavian karsintalohkon kakkonen Tanska pääsi keittiön kautta mukaan.
Silloisen tarinan mukaan pelaajat kerättiin terasseilta, rannoilta ja lomamatkoilta pelaamaan. Myöhemmin pelaajat ovat kertoneet, että kyllä he nyt sen verran maailmanpolitiikkaa seurasivat, että tiesivät mahdollisuudesta ja pitivät kuntoa yllä. Mutta tarina on alkuperäisessä muodossa parempi.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Tanska voitti lopulta Euroopan mestaruuden.
***
Kun vielä toistaiseksi Suomea ei ole nähty jalkapallon arvoturnauksessa, olen aina kannattanut ensimmäisten varsinaisten MM-kisojeni suosikkia Englantia. Samoin olen aina kannattanut toista niiden kisojen suosikkiani Tanskaa. Olen ylipäätänsä pohjoismaiden puolella ja lähden tiistaina päiväreissulle Pietariin kannattamaan Ruotsia.
Tällä kertaa Tanska putosi Kroatialle neljännesvälierässä. Vuonna 1992 isä Peter Schmeicel oli sankari, kun torjui yhden rangaistuslaukauksen EM-välierässä. Tällä kertaa poika Kasper Schmeicel torjui peräti kolme rangaistuspotkua, mutta sekään ei riittänyt.
Mutta olisihan se ollut hienoa, jos Tanska olisi pelannut finaalissa...
Paavo Arhinmäki
Kansanedustaja, musiikki- ja jalkapallofani Paavo Arhinmäki kirjoittaa Anakonda.fi -sivustolle blogivieraana. Hänen aiemmat kirjoituksensa voi lukea tästä:
Blogi:"Odotimme tapaavamme kulttuuriministerin, emme jalkapallohuligaania”
Paavo Arhinmäen blogi:"Eppu Normaali ei edusta minulle ironiaa"
Paavo Arhinmäen blogi: Minä ja Tolkien
Paavo Arhinmäen blogi: "Bileissä soi aina Oasis, edelleen!"
Paavo Arhinmäen blogi: Trainspotting - 20 vuotta ja 20 kiloa myöhemmin
Blogi: Paavo Arhinmäki:"Urheilu on politiikkaa, halusimme tai emme"