18. huhtikuu 2016
Takana on pitkä sunnuntaitreeni keskittyen pelkästään laulunumeroihin ja koreografioihin. Näytelmän ensimmäisessä laulussa perheen Mika-poika haaveilee häistään unelmiensa naisen kanssa. Panin kaksi miestä tanssimaan keskenään. Äijät kyllä yrittivät kuuliaisesti parhaansa mukaan valssata, mutta tulos oli näyttävän musikaalinumeron sijaan lähinnä kesäteatterihuumoria. Jossain vaiheessa treeniä toinen sanoi tuskaisena hikisen kavaljeerinsa kainalosta: “Mun elämässä on kyllä ollu parempiakin sunnuntaipäiviä.” Ei siitä lopulta mitään tullutkaan ja päädyin perinteisempään parinmuodostukseen.
Teatterilla kuulee muutenkin kummallisia virkkeitä. Viime keskiviikkona Jari sanoi: “Mä löysin mun Playboyn Jussin käsilaukusta.”
Uusi näyttelijäkin löytyi. Hän on ihmisen kokoinen pehmolelususi, joka on Tiina-tyttären unilelu. Johonkin kohtaukseen hänellekin varmaan soolo saadaan.
Ilahduttavasti lukion opettajat ovat tarttuneet kutsuumme ja katsomoon on tulossa useita lukiolaisryhmiä ja sitä mukaa näihin iltoihin on enää muutamia paikkoja jäljellä. Hiukan nuorisolle esittäminen hirvittää näyttelijöitä, vaikka yritin vakuuttaa, että lukiolaisille ovat kyllä kaikki näytelmässä käytetyt sanat jo entuudestaan tuttuja ja paljon esillä olevaa sukupuolitoimintaakin on joku saattanut jopa kokeilla.
Kuvassa yllä mainittu Mika, 16 v. Diggaa Elvistä.
Jalmari Jalonen
Ohjaaja Jalmari Jalonen valottaa blogissaan teatteriesityksen syntyä. Jalonen on aikaisemmin ohjannut ryhmälähtöisellä devising -menetelmällä koostettuja esityksiä sekä dramatisoinut näytelmät Juha Seppälän Super Marketista ja Pertti Jarlan Fingerporista.
Lue Jalosen aikaisemmat blogit Anakonda.fi -sivustolle tästä:
Blogi: teatteriesityksen synty - "Erittäin sekavaa aikaa"
Blogi: teatteriesityksen synty - Läpimenon jälkeen posket kipeinä, nauramisesta
Blogi: teatteriesityksen synty - "Haistattaa kaikelle poliittiselle korrektiudelle!"
Blogi: teatteriesityksen synty - "Nyt ollaan kaukana realismista"