26. toukokuu 2016
Miksi Vanhan kirjallisuuden päivät on niin tärkeä tapahtuma?
Ensin pitää määritellä käsite. Se, mikä on vanha kirja.
Minusta se tarkoittaa kaikkea kirjallisuutta, jota ei saa enää tavallisesta kirjakaupasta. Se voi tarkoittaa myös mahdollisuutta ostaa varsin tuore kirja hiukan halvemmalla, joko siksi että se on jo luettu ja myyty eteenpäin. Tai siksi että kustantaja tekee kirjasta tarjouksen näitä päiviä varten.
Hyväkin kirja myydään nopeasti pois nykyään, kun tilaa on ihmisten kotona vähemmän ja aina pitää olla valmis muuttamaan työn perässä.
Siis, lähes kirja kuin kirja on vanha kirja tai ainakin antivariaatin materiaalia.
Kirjan pitää toki olla hyvä, kukas kauppias huonoa kirjaa pakkaa mukaansa ja olettaa sen tulevan myydyksi. Vanhan kirjallisuuden päivillä aistii rakkauden kirjoihin, juuri Vammalassa siis. Sastamala on paikka jossakin, Vammala on käsite jolla tarkoitetaan kirjapäiviä. Jos kysytään kesällä että tuletko Vammalaan, jokainen ymmärtää mitä kysymyksellä tarkoitetaan.
Siitä rakkaudesta, niin. Väitän, että kirjapäiville tullaan juuri rakkaudesta kirjaan, myös kirjaan ihan esineenä. Siellä näkee myös oikeasti vanhoja kirjoja, uskomattoman kauniita kirjoja. Ajalta, jolloin ei mietitty niin tarkoin kirjasta saatavaa voittoa.
Miettikääpä miltä vaikkapa Isaac Asimovin alkupään suomennetut kirjat näyttivät siinä SciFi-sarjassa!
Puhumattakaan niistä oikeista korusidoksista joskus muinoin. Kyllä nykyäänkin on kauniita kirjoja, todella kauniita, mutta eri lailla.
Vanhan kirjallisuuden päiville tullaan rakastamaan kirjoja, ei vain kirjallisuutta. Totta kai jokainen joka rakastaa kirjoja rakastaa myös kirjallisuutta. Ei pelkkä kaunis kirja riitä, sisällön pitää vastata ulkokuorta.
Kirjoista pitää päästä myös puhumaan, paljon ja hartaasti. Epävirallisesti, ilman titteleitä ja kenen kanssa vaan. Sylvään koululla ollaan aidosti tasa-arvoisia. Olet tärkeä, kuulut joukkoon, jos tiedät kirjoista aidosti. Oppineisuus ei ole sinänsä arvo siellä pihalla. Kirjaviisaus kirjoista ei auta kirjapäivillä, jos ei ole intohimoa! Olen ennenkin sanonut, että hyvä kirjakeskustelu alkaa sattumalta tuntemattomien ihmisten kesken, spontaanisti, vaikkapa ihmisen kädessä olevasta kirjasta ja tunnin päästä se keskustelu aiheesta jatkuu yhä samalla paikalla, mutta siitä puhuvat aivan eri ihmiset.
Se on sitä Vammalan taikaa, intohimoa kirjaan!
Hannu Peltonen
Hannu Peltonen kuvaa Anakonda.fi:lle Tunnelmia Tampereelta -kuvablogia. Hän myös kirjoittaa, kun asiaa on. Lisätietoja Vanhan kirjallisuuden päivistä löytyy tästä.
Peltosen ensimmäinen blogi ja esittelyteksti Anakonda.fi:ssä on katsottavissa tässä:
Uusi kuvablogi aloittaa: Hannu Peltonen - Tunnelmia Tampereelta